Oulun kouluissa tehdään parhaillaan kriisityötä Hintan koulussa keskiviikkona tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Ikätoverin äkillinen kuolema koulussa voi herättää lapsessa monenlaisia tunteita. Kodeissa asiasta tulee puhua, mutta lasta kuunnellen ja kysymyksiin vastaten.
Jos lapsi ei ole aiemmin kokenut läheisen menetystä, hän joutuu kohtaamaan kuoleman konkreettisena tapahtumana, joka päättää elämän. Erityisesti toisen lapsen kuolema voi tuntua hyvin uhkaavalta ja pelottavalta: voinko minäkin kuolla, voivatko vanhempani kuolla? Mitä sitten tapahtuu?
Perusturvallisuus voi järkkyä. Lapselle on raskas tehtävä surun vallassa yrittää ymmärtää mitä kuolema tarkoittaa ja että se on lopullista.
Voimakkaimmin tämä koskettaa nimenomaan saman koulun oppilaita ja menehtyneen lähiyhteisöä. Niissä kodeissa on erityinen tarve, että lapselle läheisimmät aikuiset ovat käytettävissä ja valmiita pysähtymään, kysymään ja keskustelemaan.
Aikuisen tulee ensin itse rauhoittua ja ehkä keskustella asiasta toisen aikuisen kanssa. Keskustelu lähtee lapsen tarpeesta ja siitä, mitä asioita lapsella on mielessä.
Lapsen kysymykset voivat olla aikuisesta myös makaabereja. Mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen? Mihin ihminen meni? Hänellä saattaa olla kysymyksiä hautajaisista, arkusta ja muusta konkreettisesta.
Lapsi tarvitsee mahdollisuuden kysyä ja ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Kun lapsi huomaa, että aikuinen kestää kaikenlaiset kysymykset, hän voi palata asiaan tarvitessaan.
Aikuisen tehtävä on osoittaa lapselle, että minä olen tässä ja pidän sinusta huolta.
Kodeissa asiasta puhuminen on tärkeää, sillä vieras aikuinen ei voi korvata kaikkein läheisimmän ihmisen tukea. Puhumattomuus on lapsen menetyksen ja surun väheksymistä. Lapsen olo helpottuu jo siitä, että pystyy ilmaisemaan miltä tuntuu.
Tyypillisesti ensimmäisten päivien aikana lapsesta voi tuntua tosi pahalta. Silloin kotona kannattaa välttää turhaa erossa olemista. Tapahtunut pyörii paljon mielessä, ja lapsen voi olla vaikeaa nukahtaa.
Viikon kuluttua on jo vähän helpompaa, ja kahden viikon päästä pitäisi olla jo merkittävästi parempi olo. Kahden-kolmen viikon päästä ollaan yleensä jo palauduttu tavalliseen elämään.
Vanhemmat ja oma opettaja osaavat lukea lastaan ja nähdä, kuinka lapsi tapahtuneen kanssa pärjää. Kannattaa seurata muuttuuko lapsi vai onko hän kriisin väistyttyä jälleen oma itsensä.
Mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä konkreettisempia heille ovat omassa elämänpiirissä tapahtuneet asiat. On asianmukaista, että esimerkiksi suruliputukseen liittyen kouluissa kerrotaan mitä on tapahtunut ja että liputus-rituaalilla kunnioitetaan vainajaa. Lapselle tapaus voi kuitenkin olla aika kaukainen asia, jos kyse ei ole omasta koulusta.
Kriisiapua ympäri vuorokauden
Kriisiapua saa Oulun kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksestä numerosta 044 703 6235. Apua on saatavilla ympäri vuorokauden.
Kriisinumerossa puheluihin vastaa sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja.
Oulun kouluissa Hintan koulun tapaukseen liittyvää kriisityötä tekee sivistys- ja kulttuuritoimi sekä oppilashuolto. Oulun koululaisten vanhemmille lähetetään Wilman kautta tietoa mahdollisuudesta oppilaitosten psykologien ja kuraattoreiden tukeen.