Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ikäih­mis­ten hoi­va­pal­ve­lut krii­sis­sä?

Suomessa ikäihmisten osuus, sekä lukumääräisesti, että suhteellisena osuutena väestöstä kasvaa voimakkaasti. Yli 75 -vuotiaiden määrä on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana n.450 000:sta liki 600 000:een.

Samaan aikaan Suomessa on toteutettu onnistuneesti ikäihmisten hoivan siirtäminen pois ns. vanhainkodeista tai muusta pitkäaikaisesta laitoshoidosta. Kun vuonna 2012 oli vielä n. 4,5 prosenttia (n.20000) yli 75 -vuotiaista laitoshoidossa, vuonna 2022 tämä prosentuaalinen osuus oli tässä ikäryhmässä alle 0,5 prosentin.(n.3000) Tavoitteena on ollut, että laitoshoitopalvelut siirretään tehostetun palvelunasumiseen ja säännöllisen kotihoidon piiriin.

Voisi ajatella, että kun laitoshoito on onnistuneesti ajettu alas, olisi ikäihmisten tehostetun palvelun asumispalvelut sekä kotihoitopalvelut vastaavasti lisääntyneet. Mutta Jyväskylän yliopiston professori Teppo Grögerin johdolla tehty tutkimus kertoo aivan muuta: Vuosien 2012–2017 tehostetun palvelun asumispalvelut kyllä lievästi lisääntyivät, mutta sen jälkeen, erityisesti viimeisten 4–5 vuoden aikana, ovat sekä ikäihmisten tehostetun palvelunasuminen että kotihoitopalvelut olleet yhä kiihtyvämmässä laskussa.

Myös THL:n tilastot kertovat samaa: Kun vuonna 2012 oli 10,3 prosenttia yli 75 -vuotiasta ympärivuorokautisen hoidon piirissä, niin 2022 ympärivuorokautista hoitoa sai enää 6,8 prosenttia (n. 62 000 vrt n. 41 000) yli 75 vuotiaista vanhuksista.

Voidaan kysyä, onko suomalaisten ikäihmisten kunto ja terveys parantuneet näin radikaalisti, että he eivät enää tarvitse entisessä määrässä tällaista hoivaa? Vai onko ehkä niin, että yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä on kotonaan oman onnensa varassa? Heitteille jätettyinäkö?

Suomessa käytetään vanhuspalveluihin 1,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kun sitä verrataan muiden pohjoismaiden, Ruotsin 2,4 prosentin, Tanskan 1,9 prosentin ja Norjan käyttämään 2,6 prosentin osuuteen BKT:sta, noiden pohjoismaiden keskiarvoon verrattuna tuo vaje on euroissa 1,8 miljardia.

Tämä tarkoittaa puutteita kaikenlaisista hoivatarpeista, joihin ikäihmiset eivät saa apua, esimerkiksi avustaminen pukeutumisessa, syömisessä, peseytymisessä, wc-käynneissä, jne.

Kotihoito myöskään ei ole pystynyt kattamaan riittämättömän ympärivuorokautisen hoidon jättämää aukkoa. Nyt myös kotihoito on syöksykierteessä: Niin palvelujen kattavuus kuin myös käyntimäärät laskevat nopeasti. Hyvinvointialueet joutuvat leikkaamaan edelleen merkittävän osa sekä ympärivuorokautisen hoidon että kotihoidon kattavuudesta rahoitushaasteissaan.

Perustuslaki 731/1999, 19 §: “Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Jorma Winterpuheenjohtaja, Lapin kansallinen senioripiiri ry