Ensin hyvät uutiset: Lapin pääväyliin lukeutuva Valtatie 21 on pääsemässä TEN-T-verkkoon ja sitä myöten EU-rahoituksen piiriin (LK 21.12.). Sitten huonommat: Väyläviraston kaavailemista tulevaisuuden investointiohjelmista ei löydy edelleenkään pohjoisen pääradan, eikä -tieverkon kohteita, vaikka ne on todettu päättäjienkin suulla elintärkeiksi sekä maan turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle että elinkeinoelämälle.
Torniosta Kilpisjärvelle johtava Valtatie 21 on odottanut täysremonttia jo kauan. Reittiä runsaasti käyttävä raskas liikenne on ollut vaikeuksissa erityisesti talvella tien heikon kunnon sekä mäkisyyden ja kapeuden takia.
Väylävirastolta ei ole tulossa apua hätään. Sen pitkän aikavälin investointiohjelmasta löytyy vain parin tieosuuspätkän parantaminen – niistäkään ei ole rahoituspäätöstä – 466-kilometrisen maantien pohjoisosissa, vaikka akuutti remonttitarve koskee käytännössä koko Käsivarteen johtavaa tietä.
Nyt apuja odotetaan EU:n suunnalta. TEN-T-verkostoon pääseminen tarkoittaa mahdollisuutta hakea remonttirahaa unionin pohjattomasta kassasta. Vielä se ei ole varmaa, sillä EU-maiden, -parlamentin ja -komission alustava sopu on vielä hyväksytettävä jäsenmaiden pysyvien edustajien komiteassa, ministerineuvoston kokouksessa ja parlamentissa – EU:n päätöksenteko on jähmeä kuin jääkaapista otettu voi.
Väyläviraston investointiohjelmat ovat muutenkin surullista luettavaa Lapin osalta. Kuluvan vuosikymmenen loppuun yltävältä hankelistalta löytyy lähinnä etelän isojen kaupunkiseutujen rauta- ja maantie- sekä vesiväylähankkeita.
Lapin hankkeiden osuus yhteensä 3,7 miljardin euron rahoituspotista on 2,6 prosenttia eli suunnilleen sata miljoonaa euroa. Sillä ei kallista liikenneinfraa juuri rakenneta – raha kuluu niin sanotusti isoimpien kuoppien peittämiseen.
Viraston valintoja on ihmetelty pohjoisessa, sillä suunnitelmat sotivat kansallisen liikennejärjestelmämme virallista tavoitetta vastaan. Sen mukaan järjestelmän tulisi taata koko Suomen saavutettavuus sekä vastata elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin. Näin ei ole tapahtumassa.
Maanteiden korjausvelka on kasvanut jo noin 2,5 miljardiin euroon – tällä tarkoitetaan summaa, joka kuluisi teiden korjaukseen, jos kaikki laitettaisiin kerralla kuntoon. Kasvu jatkuu, eikä Orpon hallitus kykene sitä pysähtymään. Vain pääteiden kunnon heikkeneminen on hidastunut, mikä sekin lienee väliaikaista.
Lapin tieverkosto on rakennettu pääosin 1960- ja 1970-luvulla. Erityisesti päällystetyn päätieverkon ja siltojen kunto on ollut jo pitkään huono. Lapissa on yleisiä maanteitä yhteensä reilut 9 100 kilometriä – 12 prosenttia Suomen maanteistä.
Liikennemäärät pohjoisen teillä ovat kasvaneet 2000-luvulla 3–5 prosentilla vuosittain ja ovat nyt noin viisi prosenttia koko maan maanteiden liikennemääristä. Tätä selittää osin se, että Lappi tuottaa yli seitsemän prosenttia Suomen viennistä.
Tältä pohjalta voisi olettaa, että maakunnan osuus väylärahoista olisi vähintäänkin samaa luokkaa.
Lappi on kriisitilanteessa Suomen maankuljetusportti länteen. Jos meriliikenne estyy, jäljelle jäävät pohjoisen väylät, joita pitkin viennin ja tuonnin on kuljettava. Kyse on paitsi huoltovarmuudesta myös kansallisesta turvallisuudesta. Tästä ja siitä, että väylät on laitettava kuntoon, vallitsee poliittinen konsensus. Tältä pohjalta onkin uskomatonta, ettei Lappia ole huomioitu Väyläviraston investointiohjelmissa. Aivan kuin Suomessa olisi kaksi rinnakkaishallitusta, Petteri Orpon ja Kari Wihlmanin.