Hyvä työ, parempi mieli – 17-vuo­tias va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jä Alfred Näsi sai lu­kio­kurs­sil­ta työn, jossa hän pääsi hyö­dyn­tä­mään omia vah­vuuk­siaan

Rovaniemeläinen Alfred Näsi innostui vapaaehtoistyöstä, koska sai viettää aikaa lasten kanssa.
Rovaniemeläinen Alfred Näsi innostui vapaaehtoistyöstä, koska sai viettää aikaa lasten kanssa.
Kuva: Antti Korteniemi

– Olen aika pitkä, ja lapset tykkäävät roikkua jaloissani.

17-vuotias rovaniemeläinen Alfred Näsi kertoo tulleensa aina hyvin toimeen lasten kanssa. Siksi vapaaehtoistyö lastenkerhossa oli hänelle luontainen valinta.

Näsi työskenteli viime kevään Rovaniemen 4H-yhdistyksen järjestämässä lastenkerhossa. Rovaniemen Lyseonpuiston lukion englanninkielistä IB-linjaa käyvä nuori sai paikan lukion vapaaehtoistyö-kurssin kautta.

Lapset ihastuivat Näsiin niin paljon, että häntä pyydettiin jatkamaan kurssin työtuntien täyttymisen jälkeenkin. Tällä kertaa töistä sai myös pientä palkkaa.

Näsi tarttui tarjoukseen ilomielin.

– Opetin lapsia leipomaan. Tykkään laittaa ruokaa kotona, ja oli kivaa, kun kerhoissa pääsi itsekin syömään.

Lukiolainen haluaa rohkaista myös muita nuoria vapaaehtoistyön pariin.
Lukiolainen haluaa rohkaista myös muita nuoria vapaaehtoistyön pariin.
Kuva: Antti Korteniemi

Lukiolainen työskenteli kerhossa opintojen ohella kevään ajan. Parin tunnin mittainen kerho järjestettiin kerran viikossa maanantai-iltaisin. Kerhossa kävi noin kymmenen 9–13-vuotiasta lasta.

Näsi ei usko, että olisi selvinnyt ilman muiden ohjaajien apua.

– Olin myös ainut poika! Tytöt tuntuvat hakeutuvan tällaisiin töihin enemmän.

Tulevaisuus ulkomailla

Lastenkerho ei pyörinyt enää kesällä, jonka vuoksi Näsi siirtyi töihin perheensä matkailuyritykseen. Korvalan kestikievari sijaitsee 60 kilometriä Rovaniemeltä Sodankylään päin.

– Järjestämme talvella muun muassa husky-safareja. Kesällä tein töitä paljon kennelissä, jossa ruokin ja hoidin koiria, Näsi kertoo.

Kuka?

Alfred Näsi

17-vuotias lukiolainen, käy toista vuotta Lyseonpuiston lukion IB-linjaa.

Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme siskoa.

Harrastaa uintia ja kuntosalilla käymistä.

Toimi viime keväänä vapaaehtoistyöntekijänä Rovaniemen 4H-yhdistyksen lastenkerhossa, jossa opetettiin lapsia leipomaan.

Näsi muutti lukion alettua kaksoissiskonsa kanssa Rovaniemen keskustaan. Myös sisko käy Lyseonpuiston IB-linjaa.

– IB-linja avaa ovia ulkomaille. Meillä on myös todella hyvä luokkahenki, Näsi hehkuttaa.

Näsin äiti on kotoisin Englannista, minkä takia englanninkielisen lukion valinta oli lapsille luonnollinen. Perheellä on Englannin lisäksi sukulaisia muun muassa Amerikassa, Australiassa, Espanjassa, Italiassa ja Saksassa.

– Emme kerkeä matkustelemaan paljon, sillä meillä on aina sesonki muiden lomien aikaan, Näsi harmittelee.

Näsin isosisko asuu tällä hetkellä Nairobissa, jossa hän tekee töitä Punaiselle Ristille.

Aikooko pikkuveli kulkea hänen jalanjälkiään?

– En usko. Haluan lähteä lukion jälkeen ulkomaille, mutta opiskelemaan. Suunnitelmissani ovat insinööriopinnot Saksassa tai Hollannissa, joista löytyy hyvämaineisia yliopistoja.

”Positiivinen yllätys”

Näsin ensimmäiset mielikuvat vapaaehtoistyöstä juontavat juurensa peruskouluun. Rovaniemen Steinerkoulun käynyt Näsi muistaa seuranneennsa vanhempien oppilaiden talkoilua.

– Ajattelin, että vapaaehtoistyössä olisi tylsää, mutta olinkin positiivisesti yllättynyt. Töiden jälkeen tuli hyvä mieli.

Lukiolainen kertoo, kuinka hänen kurssikaverinsa toivoivat pääsevänsä töihin SPR:n Konttiin. Kaikille halukkaille ei riittänyt paikkoja, ja monet olivat kurssin ajan töissä esimerkiksi vanhusten palvelutalolla.

– Kaikkien kokemukset eivät olleet niin positiivisia. Minulle paikan valinta oli helppo. Jos en olisi päässyt kerhoon, olisin mennyt varmaan päiväkodille, Näsi miettii.

Näsi nautti siitä, että sai auttaa muita. Hän uskoo saaneensa paljon arvokasta työkokemusta.

– Sain työn kautta uusia kavereita ja yhteyksiä tulevaisuutta varten. Vapaaehtoistyö näyttää myös hyvältä CV:ssä.

Näsi olisi jatkanut töitä myös syksyllä, mutta lukujärjestys ei antanut myöten. Hän haluaa rohkaista muita nuoria vapaaehtoisiksi.

– Kun minulle tulee taas mahdollisuus ja aikaa, aion jatkaa vapaaehtoistyötä. Se on hauskaa!

Pakollinen kurssi antaa uusia kokemuksia

Rovaniemen Lyseonpuiston vapaaehtoistyön kurssi toteutettiin ensimmäistä kertaa kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1999. Tuolloin mukana kurssia toteuttamassa olivat Unicef, Punainen Risti sekä Rovaniemen vapaaehtoistyökeskus Neuvokas. Idea syntyi opiskelijakunnassa jo 1995 englanninkielisen IB-linjan perustamisen yhteydessä.

Tällä hetkellä lukio järjestää kurssin joka syksy yhdessä Neuvokkaan kanssa. Kurssi vaatii opiskelijalta 38 tuntia työtä, joista 16 opetellaan vapaaehtoistyön pelisääntöjä.

– Lähiopetus järjestetään neljänä iltana Neuvokkaan tiloissa. Tuntien aikana käydään läpi muun muassa turvallisuuteen ja vaitiolovelvollisuuteen liittyviä asioita. Aiemmin vapaaehtoistyötä tehneet käyvät myös kertomassa kokemuksistaan, lukion opinto-ohjaaja Paula Huhtaniemi kertoo.

Kurssin loput 22 tuntia toteutetaan talven aikana käytännön töissä, joita opiskelijat tekevät iltaisin tai viikonloppuisin. Kohteen saa valita oman mielenkiinnon mukaan Neuvokkaan kohteista.

– Opiskelijat ovat työskennelleet esimerkiksi päiväkodeissa, palvelutaloissa ja SPR:n Kontissa. Englanninkieliset opiskelijat ovat usein auttaneet englanninkielisissä leikkikouluissa ja Tyttöjen Talolla. Palvelutaloilla musikaaliset nuoret tykkäävät soittaa ja laulaa vanhuksille, Huhtaniemi iloitsee.

Kurssi on pakollinen IB-linjan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, mutta sille saavat osallistua myös kansallisen puolen opiskelijat.

Kurssin lisäksi lukio on joka kevät mukana Neuvokkaan järjestämässä Välittämisen päivässä. Tuolloin kaikki noin 200 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa pääsevät kokeilemaan vapaaehtoistyötä syksyn kurssin opiskelijoiden ohjaamana.

Päivän aikana lukiolaiset voivat muun muassa toimia yhteisvastuukerääjinä tai vierailla vuodeosastoilla ja palvelutaloissa.

– Se on uusi kokemus monelle nuorelle. Vanhuksia saatetaan ensin pelätä, jos heihin ei ole totuttu kotipiirissä. Palvelutaloissa opiskelijat auttavat vanhuksia ja seurustelevat heidän kanssaan. Tärkeintä on olla läsnä, Huhtaniemi muistuttaa.