Nyt ennakkoäänestyksen jatkuessa ja varsinaisen vaalipäivän lähestyessä alkaa meno eri puolueiden ehdokkaiden kesken olla aika hurjaa. Retoriikka kovenee, skandaalinpoikasia koitetaan etsiä kissojen ja koirien kera, ja varsinkin Facebookin eri ryhmissä kielenkäyttö on sellaista, jota en haluaisi ainakaan pienimpien lasteni näkevän.
Se, että eri mieltä olevalle naureskellaan ei sinällään vielä uutiskynnystä nosta, mutta jos kunnallisvaaleissa ehdolla olevat komppaavat ihmisiä, jotka toivovat “maanpettureille” oikeudenkäyntejä tai “Stalinin puhdistuksen kaltaisia puhdistuksia” Suomeenkin, on kyyti jo aika kylmää.
Historia ei ole näköjään kaikkia opettanut.
Onko tämä sellainen Suomi, jonka äänestäjät todella haluavat “takaisin”? Minusta ei.
Siksi toivoisin sydämeni pohjasta, että yllä mainittu retoriikka, muille naureskelu sekä suoranainen nimittely jäisi edes kunnallispolitiikasta pois ja tuleva valtuusto keskittyisi sellaisiin asioihin, mitkä kunnallispolitiikkaan kuuluvat. Siihen ei kuulu Sanna Marinin aamupalat, tieteen tekijöille naureskelu, eri mieltä olevien nimittely eikä varsinkaan minkäänlaiset oikeudenkäynnit tai puhdistukset.
En sano, etteikö erilaisia mielipiteitä erilaisista asioista saisi olla. Sanon, että jos maa palaa takaisin 1930- ja 1940-lukujen kaltaiseen poliittiseen tilanteeseen, tulee kyyti tavallisille kuntalaisille olemaan todella kylmää.