Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kolumni

Huono kateus estää hy­vin­voin­nin

-

Lapsena kaveri on nopeampi juoksemaan, nuorena sillä on parempi puhelin, aikuisena suurempi palkka. Eläkkeelle päästäessä nämä kaikki kokemukset ovat patoutuneet möykyksi, jota kutsutaan katkeruudeksi.

Se on seurausta kateudesta, jonka kohde vain muuttuu ikävaihetta myötäillen. Kierre on valmis, kun samat ajattelutavat siirtyvät kasvatuksen mukana sukupolvelta toiselle. Perinteet kunniaan, mutta tämä hyvinvointia tuhoava kulttuuri saa jäädä taakse.

Kannan huolta siitä, miten paljon liiallinen kateus ja jatkuva kilpailu paremmuudesta vie ihmisten voimavaroja. Niitä tärkeitä voimavaroja, jotka voitaisiin käyttää omien unelmien tavoitteluun.

Kuka jaksaa kitistä toisen elämässä tapahtuvista hyvistä asioista? En minä ainakaan. Mieluummin teen töitä sen eteen, että olisin joskus nykyistäkin onnellisempi.

Kenelläkään ei pitäisi olla yhtään hyvää syytä paheksua kaverin iloa tai katkeroitua hänen onnestaan. Sen sijaan on monta hyvää syytä miettiä, haluaisiko tavoitella samaa ja olisiko sen saavuttaminen mahdollista. Usein on, kateus vain viestii meille muuta.

Kateudella on aktivoiva luonne, mistä on ihmiselle hyötyä. Se antaa esimerkin siitä, millaista elämä voisi olla. Se myös auttaa tunnistamaan omia haaveitamme paremmin.

Hyvän kateuden avulla toimimme ja tavoittelemme. Ympärillä havaitsemani kateuden määrä pikemminkin estää toiminnan kuin saa sitä aikaan. Jos muutosta ei tapahdu, seurauksena on se katkeruusmöykky.

"Elämä helpottuu huomattavasti, kun oppii kokemaan iloa kaverinkin puolesta."

Eino Leinon runon säe ja nykyisin sananlaskuna tunnettu lause, "Kell' onni on, se onnen kätkeköön", on surkea neuvo. Onni on tavoiteltava tila ja yleensä sitä toivotaan omille rakkailleen. Siitä huolimatta sen esille tuominen saa jonkun ärsyyntymään. Julkisesti onnellinen ihminen ei merkitse itsekeskeisyyttä. Mitä enemmän jaamme kokemiamme hyviä asioita, sitä paremmin voimme yhteisönä.

Huoleni ulottuu kokonaisuudessaan hyvinvoinnin heikentymiseen erityisesti oman sukupolveni keskuudessa. On ahdistusta, uupumusta ja alakuloa, ongelmia ihmissuhteissa ja elämänhallinnassa.

Elämä helpottuu huomattavasti, kun oppii kokemaan iloa kaverinkin puolesta. Se tunne antaa voimaa ja kannattelee vaikeinakin hetkinä. Silloin myös oman onnellisuuden määrän voi moninkertaistaa. Eihän kenenkään elämä ole yhtä ilotulitusta ja kivoja asioita tapahtuu jokaiselle eri aikoihin. Pitkällä aikavälillä väitän tämän opettelemisen edistävän yksilön hyvinvointia ja koko kansakunnan kestävyyttä.

Pieni elämää opetteleva lapsi saa matkalleen hyvät eväät, kun juuret ovat onnea ihannoivalla ja katkeruutta karttavalla maaperällä. Pieni elämää opetteleva pohjoinen kansa osaa hyödyntää näitä eväitä loistavasti, kun sen kansalaisten juuria ravitaan oikein.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.