Tähtijuttu: Sallaan muut­ta­nut brit­ti­per­he muunsi kou­lu­bus­sin ma­joi­tus­ti­lak­si

Kolumni: Tunsin kerran nuoren ve­nä­läis­mie­hen, ja nyt mietin, onko hän kut­sun­to­ja pa­ke­ne­vien jou­kos­sa

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Hilla on ahneen marja

Kirjoittajan mielestä ahnehtiminen pilaa hillastuksen ilon.
Kirjoittajan mielestä ahnehtiminen pilaa hillastuksen ilon.
Kuva: Annika Pitkanen

On kyllä hillastus mieluisampi harrastus kuin pelkkä piereskely. Eikö se ole jokaisen oma asia, kuinka paljon tai kuinka vähän hilloja kerää? Menee maku koko hillastuksesta, jos tilalle tulee ahneus ja määrä. On ansaintahillastusta ja elämyshillastusta. Kuulun jälkimmäiseen.

Minulle hillastus on elämys. Siihen liittyy läheisesti luonto, valokuvaus, vanhojen paikkojen luoma menneisyys ja nostalgia, muistot hillastuksesta joskus nuorempana 90-luvulla vanhempien kanssa. Siirryin aikoja sitten pieneen ämpäriin juuri henkisistä syistä: riittää minulle, sopii kätevästi reppuun, joskus täytenä ja joskus ei. Pikkuhiljaa niitä kertyy, jos on kertyäkseen.