Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry ja Lapin Lintutieteellinen Yhdistys ry saivat 21 joukkueestaan 200 parhaan joukkoon kuusi miehistöä.
Xenuksen pohjoisin linnake: Karungin Mustasaaren lintutorniin ryhmittynyt Tornionjoen taistelijat vei jo toisen perättäisen yhdistyskohtaisen voiton tässä sinnikkyyttä, hyvää lajituntemusta ja saumatonta miehistön yhteistyökykyä vaativassa lajissa. Joukkueeseen kuuluivat Marjo Niskanen, Tuomas Lankila ja Tommi Lankila. Taistelijoiden pussiin kertyi 72 lajia. Viime vuonna lajisaalis oli yhtä lajia parempi sateisesta säästä huolimatta. Ennätysvuosi pohjoisen näkökulmasta oli vuosi 2024, jolloin Karungissa tiirailleet antoivat jo vihjeen lajinälästään sijoittuen pronssille 65 lajin tuloksella.
Valtakunnallisella tuloslistalla Tornionjoen taistelijat löytyy sijalta 113. Viime vuonna se sijoittui tuloslistalla sijalle 105. ja vuonna 2024 sijalle 192. Karungin havaintopiste sijoittuu matalavetiselle Tornionjoen suvantoalueelle, joka on etenkin vesilintujen ja kahlaajien mieleen.
Lintujen runsaus vetää alueelle myös kiitettävän runsaasti petolintuja. Näiden lajiryhmien edustajien yksilömäärien runsaus näkyi nytkin tuloslistalla. Tornionjoen taistelijat saivat poimia pussiinsa mukavan lajikirjon, johon kuuluivat mm. merikotka, kalasääski, ruskosuohaukka, pikkukuovi, silkkiuikku, pähkinänakkeli, kulorastas ja pajulintu.
Xenuksen torneista kolme sijoittuu ennen muuta ”meriliikenteen merenlahtien valvontaan” eli näissä pisteissä – Kiikelissä, Simon Ruunakarissa ja Kattilalahdella (Rytikari) saatiin nauttia hyvästä poutasäästä, mutta ajoittain jopa 5 metrin voimalla puhallellut etelätuuli haittasi havainnointia. Aiemmin keväällä tällainen tuuli olisi vauhdittanut etenkin petojen ja kurkien muuttoa, mutta niiden liikenne oli jo vähäistä.
Xenuksen joukkueiden kakkostilan vei 70 lajin tuloksella Kiikelin lintutornin joukkue, joka hätyytteli Karungin joukkuetta jääden vain kahden lajin päähän. Tornissa isännöi Tuomo Karplund kavereinaan kokeneet varpusmaisterit Jukka Korhonen ja Perttu Kujala. Tornissa kävi myös puolen tusinaa muita linnuista ja luonnosta kiinnostunutta tarkkailijaa.
Tornista määritettiin muiden muassa Xenuksen joukkueiden lajilistojen ainoat maakotka ja nuolihaukka. Kiikelin tulos hilattiin BirdLifen kokoomalistalla sijalle 139., mikä on hyvä saavutus liki 300 joukkueen kamppailussa.
Pronssin edestä seuloi taivasta Xenuksen pisteistä laajimmat metsänäkymät tarjonneen Kallinkankaan lintutornin joukkue, johon kuuluivat Jouko Kärkkäinen, Virpi Huttunen, Eija Higgins ja Jouni Saarela. Tornissa vieraili myös lähemmäs 20 lintujen ystävää konkareiden kiikarointia seuraamassa ja maisemia ihailemassa. Kallinkankaalta saatiin kahdeksan tunnin aikana kokoon 58 lajin lista, joka oikeutti valtakunnan tuloslistalla sijalle 215. Tornista nähtiin muiden muassa joutsenia.
Tornion Alkunkarin eteläinen lintutorni on ollut erittäin suosittu käyntikohde niin lintuharrastajien kuin luonnosta ja tulistelusta nauttivien torniolaisten parissa – ja kyllähän niitä kävijöitä on kauempaakin tullut; kaikin puolin antoisa paikka vetää puoleensa.
Tornien taistoon osallistunut joukkue: Jouni Ylipekkala, Hannu Sankila ja Pekka Aho pääsivät kiikareiden ja kaukoputkien sekä ennen muuta hyvän määritystaitonsa ansiosta 49:ään lajiin, joilla irtosi valtakunnallisen taiston 228:s sija. Alkunkarissa nähtiin mm. harmaasorsa, merimetso, merikotka, tuulihaukka, kurki ja haarapääsky. Rautiaisesta tehtiin äänihavainto.
Kattilalahden lintutornissa päivystivät Raimo Koskenkorva, Tuomo Miettunen ja Tuula Laasanen. Torni on perinteisesti ollut hyvä vesilintujen ja lokkilajien sekä kahlaajien havaintopiste. Lajimääräksi saatiin tällä kertaa 43, jolla päästiin valtakunnan listalla sijaluvulle 251.
Kattilalahden pohjoisosa on viime vuosina ollut varmaa harmaasorsan ruokailu- ja kerääntymisvesistöä. Samoin on jo totuttu ruskosuohaukan lentelyyn tällä lahdella. Molemmat lajit havaittiin myös tämän vuoden taistossa.
Tornien taiston eteläisimmästä tarkkailupisteestä vastasi totuttuun tapaan Simon Ruunakarin lintutorni jonka miehistöön kuuluivat Jari Miettunen, Liisa Kauppila ja Jouni Silvennoinen. Lajimääräksi tuli 42 ja valtakunnalliseksi sijaluvuksi 256.
Jari kertoi, että nähtävää riitti koko havainnointiajaksi. Ruunakarin kahlaaja- ja vesilintuanti oli monipuolinen, petolintujakin näkyi mukavasti: merikotka, sääksi, varpushaukka ja tuulihaukka. Päivän piristeitä olivat myös merimetsot, uivelo, räyskä ja suokukko.
– Lajilista olisi ollut pidempi, jos meren avovesialue olisi ollut pienempi ja tuuli heikompi. Pitkälle avomerelle yltänyt sulavesialue vei enimmät sorsat ulottumattomiin ja monen pikkulintumuuttajan lentoääni hävisi tuulen suhinaan. Lentoääni on tärkeä tunnistuksen kannalta. Muuten oli hyvät puitteet ja selkeyttä riittämiin, Jari Miettunen raportoi.
Tornien taisto on nimestään huolimatta ainakin puolileikillinen tapahtuma, jossa ei mennä verenmaku suussa. Siispä tapahtuman järestäjä BirdLife Suomi tähdentää, että tarkoitus on saada ihmiset nauttimaan luonnosta ja linnuista, mutta samalla edistämään linnuista kerättävää tietoutta – eli ripaus tiedettä on mukana. Tämänkertaista tapahtumaa suosi ainakin Meri-Lapissa hieno kevätsää.
