Petteri Orpon (kok.) hallitus aikoo onnistua siinä, missä sen edeltäjät ovat epäonnistuneet – laskea Lapin piilevää äänikynnystä toimivan kansanvallan vaatimalle tasolle. Edellinen, samaan Lauri Tarastin ideaan perustunut ehdotus oli eduskunnassa 2011. Silloin sen kaatoi sdp.
Hallitusohjelman mukaan "hallitus pyrkii muodostamaan Lapin vaalipiiristä yhteisen laskennallisen vaalialueen Pohjois-Pohjanmaan kanssa". Tavoitteena on vaalitavan suhteellisuuden parantaminen ja piilevän äänikynnyksen alentaminen Lapissa, missä kynnys on maan korkein. Sitä nosti entisestään kevään vaaleissa se, että Lapin kansanedustajien määrä putosi väen vähenemisen myötä seitsemästä kuuteen.
Kyse on prosenttirajasta, jota enemmän ehdokaslistan on saatava ääniä, jotta se saa yhden paikan eduskuntaan. Kokoomuksen ja kristillisten yhteislistan kevään vaaleissa keräämä 12 000 äänen potti riitti yhteen paikkaan. Vasemmistoliiton 10 000 äänen saalis – 9.9 prosenttia äänistä – ei tuonut yhtään paikkaa. Esimerkiksi Uudenmaan vaalipiirissä äänikynnys asettui 3,5 prosenttiin.
Korkea äänikynnys syö sekä pienten ja keskisuurten puolueiden että niiden äänestäjien vaali-intoa, koska pienempien puolueiden ehdokas ei tule valituksi suurellakaan äänimäärällä.
Näin kävi 2019 vaaleissa 7 818 äänen Riikka Karppiselle (vihr.), jota ei auttanut vihreiden listan 9 705 äänen kaikkien aikojen ennätyskään. Karppisen paikan vei 4 696 äänellään Markus Lohi (kesk.).
Tältä pohjalta ei olekaan ihme, että Lapissa piilevän äänikynnyksen laskemista vastustavat eniten keskustan kansanedustajat. Katri Kulmuni ehdottaa vaalipiirien vähimmäiskansanedustajamäärän – Lapista kuusi tai seitsemän – kirjaamista lakiin, mikä ei alentaisi nykyistä äänikynnystä lainkaan. Lohi sanoo vastustavansa uudistusta, jossa "Oulun vaalipiirin asukkaat vaikuttaisivat siihen, ketkä Lapista valitaan" (LK 20.6.).
Tarastin mallissa Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistetään teknisesti niin, että paikanjakoon vaikuttavat vertausluvut lasketaan piireille yhdessä, mutta paikanjako säilyy ennallaan. Lapista valittaisiin yhä kuusi ja Oulusta 18 kansanedustajaa. Puolueiden vaalitulos määräytyisi vaalialuetasoisesti.
Uudistus pudottaisi Lapin äänikynnyksen nykyisestä noin 13:sta 4–5 prosenttiin.
Hallitus päättänee vaalialueista ensi vuonna, jolloin uusi malli ehtisi 2031 vaaleihin. Ilman parlamentaarista yhteisymmärrystä asia ei etene, sillä se vaatii perustuslain muutoksen. Se tarkoittaa, että vähintään kaksi kolmasosaa kahdesta peräkkäisestä eduskunnasta kannattaa muutosta. Prosessi on hidas ja vaikea, eikä vähiten siksi, että osa puolueista hyötyy nykymallista.
Äänestäjän kannalta asia on selvä – hallituksen on korjattava eriarvoistava vaalijärjestelmä. Äänillä ei saa olla alueellisia arvoeroja.
P.S.
Eduskuntavaalien suhteellisuus- ja äänikynnysongelmaa on yritetty ratkaista lukuisia kertoja aiemminkin. Yritykset ovat kariutuneet aina viimeistään eduskunnassa, kun isot puolueet eivät ole loppupelissä halunneetkaan luopua viallisen järjestelmän niille tarjoamista eduista. Toki torjunta on naamioitu ympäripyöreisiin selityksiin äänten menettämisen pelossa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että näin voi käydä tälläkin kertaa. Jos näin käy, äänestäjien on syytä muistaa se tulevissa vaaleissa. Kansan etu menee aina puolueen edun edelle.