Toukokuun alussa käynnistyneet hallitusneuvottelut saatiin kuuden viikon uurastuksen jälkeen valmiiksi myöhään torstai-iltana. Hallitusohjelma menee vielä hallitukseen osallistuvien puolueiden – kokoomus, perussuomalaiset, rkp ja kd – kokouksiin hyväksyttäväksi.
Jo nyt näyttää varmalta, että Suomeen saadaan neljän porvaripuolueen muodostama oikeistohallitus, jota johtaa pääministerinä kokoomuksen Petteri Orpo.
Hallitusohjelma on pitkä ja yksityiskohtainen. Se kertoo luottamuspulasta hallitukseen osallistuvien puolueiden välillä. Hallitusohjelma on hallituksen työtä sitova paperi ja siihen haluttiin kirjata asioita mahdollisimman tarkasti.
Hallitusohjelmaan kirjatut asiat täytyy säätää laeilla. Lakien valmistelu ja eduskuntakäsittely voi tuoda niihin isojakin muutoksia. Tarkat ohjelmakirjaukset turvaavat lähinnä sen, että hallituksen sisällä on yksimielisyys päätettävistä asioista.
Hallitusohjelma lunastaa siihen osallistuvien puolueiden jo vaalien alla lupaamia tavoitteita. Oikeistolaisempaa politiikkaa luvattiin, sitä äänestäjät halusivat ja nyt sitä on tarjolla.
Luvassa on menosäästöjä ja rakenteellisia uudistuksia, jotka myötäilevät paljolti poliittisen oikeiston ja elinkeinoelämän tavoitteita. Tarjolla on sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän pelisääntöjen muutoksia työnantajan toivomaan suuntaan.
Oikeisto näkee monet säästötoimet ja uudistukset työntekoon kannustavina. Vasemmiston mielestä kyse on köyhien ja huono-osaisten kyykyttämisestä.
Menoja hallitus aikoo leikata neljän miljardin euron verran. Esimerkiksi asumistukeen on tulossa isot leikkaukset.
Sote-säästöjä haetaan muun muassa perumalla Marinin hallituksen lupaamia hoitajamitoituksia ja hoitotakuuta sekä korottamalla asiakasmaksuja.
Toimeentulotukeen tulee lisää velvoittavuutta ja sosiaaliturvan indeksejä jäädytetään. Kokonaisveroaste ei nouse ja työn verotus voi hieman keventyä.
Aika oikeistolaiseen politiikkaan kuuluville leikkauksille on sikäli otollinen, että Suomea vaivaa työvoimapula. Näin leikkaukset voivat toimia kannustimena ottaa vastaan mitä hyvänsä työtä.
Perussuomalaiset on hallituksen arvaamattomin lenkki. Kun puolue edellisen kerran meni hallitukseen vuonna 2015, sen kannatus putosi nopeasti. Hallitustaipaleen puolivälissä puolue hajosi kahtia.
Se riski on nytkin olemassa. Hallituksen kannattaa siksi laittaa isot uudistukset liikkeelle mahdollisimman pian. Vaikka hallitus pysyisikin koossa neljä vuotta, uudistusten tekeminen muuttuu joka tapauksessa vaikeammaksi vaalikauden edetessä kohti loppuaan.
P.S.
Hallitusohjelmaa tehtäessä – niin kuin lähes kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä – kyky tehdä kompromisseja on keskeisen tärkeää. Kaikki tulevat vastaan jossain asioissa ja sitä kautta löytyy yhteinen näkemys.
Hallitus päätti, että viinit eivät tule ruokakauppoihin. Vähittäiskaupassa saa jatkossa kuitenkin myydä enintään kahdeksaan prosentin vahvuisia juomia.
Päätös on esimerkki huonosta kompromissista. Se on vähän sama kuin se, että kompromissina olisi sallittu ruokakaupoissa valkoviinit, mutta ei punaviinejä.