Jos vasemmisto-oppositiota on uskominen, hallitus toimii kuin Robin Hoodin peilikuva – ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Opposition maalaamissa tulevaisuuskuvissa pienituloisen palkkapussi kevenee jatkuvasti samaan aikaan kun muut tienaavat entistä enemmän.
Opposition toimenkuvaan kuuluu hallituksen päätösten kärjekäs arvostelu, eikä se ole vain opposition oikeus. Oikeistohallituksen kaavailemia sosiaaliturvaleikkauksia ovat arvostelleet myös monet alan asiantuntijat.
Tuorein "nootti" tulee Sosiaali ja terveys-yhdistykseltä (Soste). Sote-järjestöjen kattojärjestö ennakoi, että hallituksen käynnistämät sosiaali-, työttömyysturva- ja indeksileikkaukset lisäävät pienituloisten määrää yli 68 000:lla jo ensi vuoden aikana, jolloin pienituloisia olisi lähes 810 000. Tämä näkyisi myös köyhyysrajan alapuolella elävissä lapsissa, joiden määrä nousisi 140 000:een.
Eurostat määrittelee pienituloiseksi henkilön, jonka nettotulot ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta. Palkkarakennetilaston mukaan suomalaisten mediaanipalkka – puolet palkansaajista ansaitsee sitä enemmän ja puolet vähemmän – oli kesäkuussa 2023 reilut 3 800 euroa kuukaudessa.
Sosten mukaan pienituloisuuden kasvu lisää toimeentulotuen tarvetta. Uusia tukiasiakkaita olisi tulossa ensi vuonna noin 65 000.
Järjestö muistuttaa, että myös hyvinvointialueiden sote-palveluihin kohdistuu säästöpaineita, jotka lisäävät osaltaan toimeentulotuen tarvetta. Niitä ei ole huomioitu Sosten laskelmissa, joiden johtopäätös on, että leikkaukset lisäävät valtion menoja pitkällä tähtäimellä.
Samanlaista viestiä on kuultu aiemmin sosiaali- ja terveysministeriöstä, joka on varoitellut hallitusta sekä köyhyyden että tuloerojen kasvusta.
Hallituksen linjaan laskelmilla ei ole ollut vaikutusta. Se uskoo yhä – rahaministeriön vaikutusarvioihin tukeutuen – että tukileikkaukset toimivat työhön hakeutumisen kannustimena. Lopputuloksena on parempi työllisyys ja vähemmän köyhyyttä.
Hallituksessa nähdään, että hyvinvointiyhteiskunnan luoma, turhan tuhti tukiverkosto on työnteon merkittävin este – liian moni elää mieluummin tuella kuin työllä. Tämä järjestys on muutettavissa tukia leikkaamalla.
Aika näyttää, käykö näin vai siirtyvätkö tuetut vain uusille tukiluukuille. Samalla selvinnee se, kuinka moni meistä on oikeasti ottanut elämäntehtäväkseen palkkatyön karttelun.
Osalle äänestäjistä hallituksen linja vaikuttaa tulleen yllätyksenä. Tämä on sikäli outoa, että varsinkin kokoomus, mutta myös perussuomalaiset kertoi valtion velkaantumisen pysäyttämiskeinoista avoimesti ennen vaaleja. Velkapuhe toi voiton ja ratkaisi hallituspohjan, vasemmisto päätyi oppositioon.
Tältä pohjalta voidaan päätellä, että hallituksen toimilla on – tai ainakin oli – kansan enemmistön tuki.
P.S.
Kuka on oikeasti köyhä? Köyhyysmittarit ovat keinotekoisia, eivätkä kerro tulojen riittävyydestä yksittäisessä kotitaloudessa. Yksiselitteistä köyhyysrajaa on varsinkin hyvinvointivaltiossa mahdotonta määrittää. Mittarimme eivät sovi kansainväliseen, eivätkä edes eurooppalaiseen vertailuun. Tarpeiden tiedetään kasvavan yhteiskunnan kehittyessä – mitä rikkaampi maa, sitä isommat tarpeet. Ihminen voi kokea köyhyyttä isoillakin tuloilla tai olla kokematta, vaikka tulot ovat pienet. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa aito köyhyys on todennäköisempää.