Sadatta kertaa hiihdettävät Konttisten kisat olivat jälleen menestys, ja laduille lähti noin 600 hiihtäjää. Seurasimme nuorimpien sarjan, eli 4-vuotiaiden ja sitä nuorempien hiihtäjien tunnelmia.
Koko kisojen nuorimpien osallistujien joukkoon kuulunut 1,5-vuotias Klaara Koivula luotti hiihtotekniikassaan tiukkaan takakenoon: isä ja vuoroin äiti saivat vastata eteenpäin liu'uttamisesta.
Vanhempien mukaan varhain alkaneelle hiihtouralle oli syynsä: kun Klaara aiemmin oli ollut seuraamassa isosiskon Hippo-hiihtoja, oli häntä silloin harmittanut kun ei päässytkään itse hiihtämään. Nyt tämä toive mahdollistettiin.
2-vuotias Beata Lehto puolestaan päätti, että mitä sitä turhaa ladulla menee, kun latujen välisellä keskikaistalla on tasaisempaa. Huoltojoukkoihin kuuluva isä Miikka Lehto huolehti, että latu löytyi jälleen suksien alle.
Moni hiihtäjän alku oli selvästi seurannut vanhempien kanssa televisiosta olympialaisia, sillä maaliviivalla nähtiin ihan yhtä hienoja lyyhistymisiä maahan kaikkensa antaneena.
Yhtä teatraalisia täyspysähdyksiä nähtiin myös 20 senttimetriä ennen maaliviivaa: Ei huvita enää hiihtää. Osa heitteli loppusuoralla suksia jalastaan, osa halusi kokeilla että miltäköhän spagetista tuntuu hiihtää.
Toimitsija Erkki Jääskeläisen opastus auttoi moneen sellaiseen pulmaan mihin vanhempien suostuttelutaidot tyssäsivät: kaikki pääsivät maaliin saakka tyylillä tai toisella.
Osa hiihtäjistä herkesi näyttävään loppurutistukseen maaliviivan jälkeen nähtyään Ounasvaaran Hiihtoseuran Lumia Nurmelan pitelemässä mitaleita ja suklaapatukoita.
Osa päätti ujouksissaan, ettei hiihtokilpailussa voitto tai palkinto ole tärkeintä ja livisti karkuun Lumian onnitteluilta. Onneksi huoltojoukot huolehtivat palkinnot mukaan, koska ne varmasti kiinnostavat vähän myöhemmin.