EU:n kiistelty ennallistamisasetus eteni äsken askeleen verran lähemmäksi täytäntöönpanoa, kun komissio, parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto pääsivät sopuun pykälistä. Tosin neuvottelutulos on vielä hyväksyttävä jäsenmaissa sekä parlamentissa. Se teki esitykseen isoja muutoksia viime kesäkuussa sen jälkeen, kun suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen EPP yritti kaataa koko esityksen.
Nyt saavutettu kompromissiesitys on lähempänä komission alkuperäistä kuin parlamentin viimekesäistä esitystä, mikä ei välttämättä tyydytä EPP-ryhmää. Tosin ei se tyydytä monia muitakaan.
Suomessa esitystä ovat arvostelleet niin ympäristöjärjestöt kuin maa- ja metsätalouden etujärjestöt – tosin vastakkaisista syistä. Edellisten mielestä asetus on liian lepsu, eikä ehkäise riittävästi luontokatoa. Jälkimmäisistä asetus on liian tiukka ja tulee kalliiksi sekä veronmaksajille että maa- ja metsätaloudelle.
Ennallistamisasetus on osa EU-komission kunnianhimoista "vihreän kehityksen ohjelmaa". Asetuksen mukaan viidennes EU:n maa- ja merialueista on ennallistettava 2030 ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit 2050 mennessä.
Merkittävin muutos parlamentin esitykseen on se, ettei ennallistamista rajata Natura 2000-alueille, vaan se koskee kaikkea maa-alaa. Tosin toimenpiteet keskitetään Natura-alueille 2030 saakka, mikä antaa jäsenmaille hieman lisäaikaa.
Suomi äänesti kesäkuussa Eurooppa-neuvostossa silloista asetusta vastaan. Orpon hallitus pohtii vielä kantaansa uuteen asetusversioon.
Oppositiossa nykyiset hallituspuolueet syyttivät Marinin hallitusta lepsuilusta pitäen asetuksen Suomelle aiheuttamia kustannuksia kohtuuttomina. Ne esittivät kritiikkiä myös siitä, etteivät ennallistamisvelvoitteet jakaantuneet oikeudenmukaisesti jäsenmaiden kesken.
Summat ovat pudonneet komission alkuperäisestä asetusehdotuksesta, mutta tuhansien järvien ja laajojen metsien Suomi on säilyttänyt paikkansa ykkösmaksajana. Summatkin ovat yhä suuria. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa pitäisi tehdä ennallistamistoimia 2–6 miljoonalla hehtaarilla – 6–18 prosentilla maamme pinta-alasta – 2050 mennessä, mikä maksaisi 13–19 miljardia euroa eli 520–760 miljoonaa euroa vuodessa.
Toimista koituisi myös rahallisia hyötyjä, tosin epävarmoja ja lähinnä laskennallisia.
Hyvää uudessa asetusversiossa on siihen jätetty kansallinen liikkumavara. Jäsenmaat saavat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään.
On hyvä muistaa, ettei nyt nähty kiista koske asetuksen tavoitetta – luontokadon pysäyttämistä – vaan keinoja, joilla tavoitteeseen päästään. Niillä on oltava sosiaalinen hyväksyttävyys, jotta asetus ei jää pelkiksi sanoiksi EU-paperille.
P.S.
Saamelaiskäräjien varapuheenjohtajan Anni Koiviston mukaan sekä ilmastonmuutos että sen torjunta ovat saamelaisten näkökulmasta uhkia (LK 15.11.). Tästä voisi päätellä, että hän kannattaa torjuntaa, muttei keinoja, jos se tarkoittaa esimerkiksi kaivoksia ja tuulivoimaloita saamenmaalle.
Kyse on Nimby-ilmiöstä ("not in my backyard"), jolla tarkoitetaan omaan asuinympäristöön suunniteltujen ja omasta mielestä epämiellyttävien asioiden vastustamista. Nimby vahvistuu kaikkialla sitä mukaan, kun ilmastonmuutos etenee ja vaatii yhä kovempaa uhrimieltä.