Sekä mies- että naismuisti ovat molemmat tunnetusti aika lyhyitä, mutta tarkalla pohdinnallakaan mieleen ei tule nykymaailman aikaa, jolloin Lapin lounaiskulmassa olisi ollut tunnelmaltaan näin synkkä ja huolten täyttämä syksy.
Siihen on tottavie syynsä. Suunnitelmat Länsi-Pohjan keskussairaalan alasajosta ja terveyskeskukseksi muuttamisessa ovat vauhdilla konkretisoitumassa. Sote-uudistus ja hyvinvointialueen ratkaisut ovat johtamassa historialliseen päätökseen, joka vääjäämättä aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta. Myös vihaa ja katkeruutta.
Sairaalan alasajon lisäksi hyvinvointialue on sulkemassa lisää terveyskeskusten vuodeosastoja joko kokonaan tai lopettamassa niissä yöpäivystyksen. Syvä huoli omasta ja läheisten turvallisuudesta kalvaa Lapin ihmisiä laajalti.
Epävarmuutta riittää jaettavaksi myös kuntasektorilla. Talousongelmissa painiva Kemi esittää valtiovarainministeriölle, että se käynnistäisi selvityksen Kemin, Keminmaan ja Simon liittämisestä yhteen. Naapurikunnat ovat olleet esityksestä odotetusti ihmeissään.
Kuntien pakkoliitokset eivät ole koskaan rakentavin ratkaisu, toivottavasti sellaiseen ei joudutakaan. Mahdollisia ne silti edelleen ovat, vaikka kaikki liitoskunnat eivät kriisikuntia olisikaan. Kuntarakennelain 18§ mukaan valtioneuvosto voi äärimmäisessä ja erityisessä tilanteessa päättää liitoksesta valtuustojen vastustuksesta huolimatta.
Kaupunginjohtaja Matti Ruotsalainen on maalannut Kemin talouden tulevaisuudesta ankeaa kuvaa, joka ilman isoja uudistuksia on valitettavasti mahdollinen.
Valmisteilla oleva valtionosuusuudistus ei tuone ratkaisua Kemin kaltaisille kunnille, joissa väestö ikääntyy ja vähenee, ja esimerkiksi juuri teollisuuden rakennemuutoksen aiheuttama huono työllisyystilanne ei ota parantuakseen.
Viimeinen niitti Kemille ovat sote-uudistuksen aiheuttamat negatiiviset valtionosuudet, joihin Kemi ja muut samaan jamaan joutuneet kunnat ovat vaatineet turhaan oikaisua.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) totesi jo syksyllä 2023, että hyvinvointialueiden rahoitusmallista johtuva valuvika on tunnistettu ongelma. Ministeri lupasi, että vääristymään puututaan nopealla aikataululla. Kunnat kuitenkin kärvistelevät yhä epätietoisuudessa ja valtionosuusuudistus lienee jumittunut poliittiseen vääntöön.
Ei voi kuin hämmästellä sitä välinpitämättömyyttä, joka valtion taholta näihin kuntiin kohdistuu. Valtio on määrännyt kunnille jatkuvasti lisää lakisääteisiä tehtäviä, mutta nyt kunnat maksavat valtiolle, jotta saavat näitä palveluja tuottaa. Sama ymmärryksen puute näkyy hyvinvointialueiden rahoituksessa.
Epävarmuus ja pelko on visto tunne. Oikeusvaltion raamit joka tapauksessa jo natisevat ja perustuslakiakin hätyytellään olipa kyse sitten kuntalaisten tulevaisuudesta tai suomalaisten oikeudesta saada tasavertaisesti palveluja.
Suomalaisessa demokratiassa ei pitäisi joutua tilanteeseen, että ihminen ei uskalla tai pysty asumaan kotiseudullaan.
Ei ole millään tavalla hyväksyttävää, että varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa sairastuva ihminen joutuu pelkäämään henkensä edestä, koska apua ei ole saatavilla. Tai että kemiläinen tulevina vuosina maksaisi yli seitsemän prosenttia korkeampaa veroa kuin espoolainen.
Järjen ja inhimillisyyden voittoon haluaa jokainen tietenkin uskoa, vaikkei se uskon asia varsinaisesti olekaan.