Kolme pointtia uudessa saamelaiskäräjälaissa ei tosiasioita muuksi muuta. Ilman kriittisten osien esiin nostoa Tiia Haapakankaan artikkeli (LK 11.7.2025) on tapahtuneen hymistelyä.
Todellisuudessa saamelaiskäräjälain valmistelu ja sen voimaantulo elokuun alussa ovat herättäneet laajaa kritiikkiä saamelaisyhteisön sisällä. Tavoite oli vahvistaa saamelaisten itsehallintoa ja turvata heidän kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksiaan, mutta samalla prosessi on nostanut esiin myös ristiriitoja ja pelkoja eri saamelaisryhmien välillä.
Saamelaisyhteisö ei ole yhtenäinen, vaan siihen kuuluu erilaisia ryhmiä, kuten inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset, joilla on omat perinteensä, kielensä, historiansa ja maankäyttöön liittyvät, saantoon perustuvat oikeudet. Lisäksi inarilaiset ovat mielipiteissään jakautuneet.
Uuden saamelaiskäräjälain kieltä korostava säädös johtaa syrjintään ja etniseen rasismiin. Joidenkin tahojen mukaan kielen korostus tehdään muiden kustannuksella. Tämä on herättänyt huolta siitä, että esimerkiksi inarin- ja metsäsaamelaisten erityislaatuinen kulttuuriperintö ja historialliset, laillisiin saantoihin perustuvat maaoikeudet eivät saa niille kuuluvaa tunnustusta ja suojaa uuden lain puitteissa.
Erityisesti inarin- ja metsäsaamelaisten parissa on ilmaistu pelkoa siitä, että uusi laki saattaa sivuuttaa heidän oman pitkäaikaisimman läsnäolonsa ja oikeutensa alueisiin, joita he ovat kautta aikain, saantojensa turvin asuttaneet ja käyttäneet sukupolvien ajan. Tämän koetaan uhkaavan heidän kulttuurisen identiteettinsä ja elämäntapansa jatkuvuutta ja johtavan lopulta kulttuuriseen kansanmurhaan, josta lain laatijat kantavat vastuun.
On noussut esiin huoli siitä, että laissa ei riittävästi huomioida kaikkien saamelaisten ryhmien moninaista historiaa, eikä se takaa tasapuolisia mahdollisuuksia oman kielen ja sen murteiden elvytystyöhön, oman kulttuurin ja perinteisen elinkeinon harjoittamiseen.
On selvää, että uusi saamelaiskäräjälaki on monimutkainen. Jotta laki palvelisi aidosti kaikkia saamelaisen alkuperäiskansan osia, sen toimeenpanossa tulee jo nyt käydä avointa ja kunnioittavaa vuoropuhelua eri ryhmien välillä, tavoitteena edetä aiempaa parempaan yksimielisyyteen. Vain näin voidaan varmistaa, että kaikkien saamelaisten perusoikeudet, kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus ja historialliset maaoikeudet huomioidaan ja turvataan tulevaisuudessa.
Keskustelun jatkaminen ja yhteisen näkemyksen rakentaminen ovat avainasemassa, jotta uusi laki voisi edistää saamelaisten itsehallinnon vahvistumista ilman, että yksikään saamelaisen alkuperäiskansan yhteisön osa kokisi tulevansa syrjäytetyksi tai unohdetuksi.
Eduskunnassa sanottiin useissa eri puolueiden puheenvuoroissa: ”tällä lailla ei määritetä sitä, kuka on saamelainen, vaan se, kuka voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.” Näin vahvistettiin se, että on muitakin saamelaisia, kuin vaaliluetteloon merkittävät. Siksi käräjillä ei ole edes lain edellyttämää legitimiteettiä edustaa kaikkia saamelaisia.