Seitsemän aikuisten arvokisamitalin, kuuden MM- ja yhden olympiamitalin naisen Pirjo Murasen maastohiihtouran huippuvuosi ajoittuu 24 vuoden taakse kevättalveen 2001.
Ensin helmikuun alussa Puolan Karpaczissa hiihdetyissä nuorten MM-hiihdoissa hän hurjasteli itselleen kolme kultaa ja yhden hopean. Heti perään helmikuun puolenvälin jälkeen vuorossa olivat 19-vuotiaalle nuorelle naiselle aikuisten MM-hiihdot ”kotiladuilla” Lahdessa.
– Kyllähän tuolta nuorten MM-kisoista tullut menestys antoi itsevarmuutta Lahteen. Tuo kevät 2001 oli kokonaisuudessaan aika erikoinen ajanjakso: Henkilökohtaisesti erittäin positiivinen, mutta muuten Lahden dopingsotkun myötä oli paljon ikäviäkin asioita, Pirjo Muranen muistelee.
Lahden sprinttihiihdossa helmikuun 21. päivänä Suomi otti kaksoisvoiton, kun kultaa hiihti Ounasvaaran hiihtoseuraa edustanut Pirjo Manninen (nykyinen Muranen) ja hopealle Puijon hiihtoseuran Kati Sundqvist. He pystyivät tekemään huippusuoritukset, vaikka alla oli Jari Isometsän dopingkäry.
– En miettinyt sitä asiaa, vaan minulla oli hyvä ja itsevarma olo. Kun alla oli hyviä kisoja, ja tiesin pystyväni pärjäämään. Toisaalta sekin oli hyvä, että olin noin nuori. Elämässä oli muutakin kuin hiihto, joten pystyin suhtautumaan hommaan vähän keveämmällä asenteella – vaikka toki tavoitteet olivatkin kovat, Pirjo Muranen muistelee.
Murasen huima menestyskevät ei päättynyt vielä Lahden MM-kultaan, vaan parin viikon päästä Oslon Holmenkollenilla käydyssä maailmancupin sprinttikisassa hän otti kovan päänahan.
– Voitin Holmenkollenilla perinteisen sprintin ja siihen aikaan noita kisoja hallinneen Norjan Bente Skarin – ja vielä Norjassa, Pirjo Muranen innostuu.
Huikean menestyskauden lopputulemana Muranen sijoittui maailmancupissa sprintin kokonaiskilpailussa toiseksi häviten juuri ykkössijan vieneelle Skarille.
– Kokonaiscupin kakkossija ja kauden aikana tulleet palkintopallisijat toivat nuorelle tytölle hyviä palkintorahoja, hän muistaa tyytyväisenä.
Seuraavana syksynä nousujohteiseen uraan takapakkia toi reisiluun kaulaan tullut rasitusmurtuma, joka tuhosi suunnitelmat kevään 2002 Salt Lake Cityn olympialaisiin osallistumisesta ja siellä menestymisestä.
– Toivuin seuraavaan syksyyn mennessä ja pääsin taas kisoihin mukaan. Olin kauden 2002–2003 sprintin maailmancupissa kolmas, mutta muuten urani oli aina vuoteen 2006 melkoista hakemista, Muranen kertoo.
Kauden 2006 aikana Pirjo Muranen mietti jopa hiihtouransa päättämistä.
– Mietin, että oliko tämä minun ura jo tässä. Pitkään oli tullut menestystä menestyksen jälkeen, mutta sitten tuli vaikeampi jakso. Kyllähän ne olivat sellaisia kasvun vuosia, Pirjo Muranen miettii näin jälkeen päin.
Vuoden 2006 kevättalvella Pirjo Murasen valmentaja vaihtui, kun pitkäaikaisen ja menestyksekkään valmentaja-isän Jorma Mannisen korvasi Reijo Jylhä.
– Vaati pientä muutosta, että pääsin taas urheilijana uudelle tasolle. Reijon mukana tulleet pitkät rauhalliset treenit saivat kropan kuitenkin uudelle tasolle. Kun vielä samaan aikaan muutin Vuokattiin, alkoi urani toinen vaihe kasvun vuosien jälkeen, Pirjo Muranen kertoo lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Uran toinen vaihe huipentui Tšekin Liberecissä keväällä 2009 käytyihin MM-hiihtoihin, joista kotiin tuomisina oli kultaa 4 x 5 kilometrin viestistä ja pronssia henkilökohtaisesta sprintistä.
Keväällä 2011 Kuopion SM-hiihtojen jälkeen Pirjo Murasen hiihtoura päättyi. Vielä noissakin kisoissa hän otti sprintistä SM-kultaa, joka oli hänen pitkän uransa kuudes aikuisten SM-kulta sprintissä.
– Voi olla, että nuorena harrastamani yleisurheilu ja pesäpallo olivat avaintekijöitä siinä, että nimenomaan sprintissä tuli menestystä. Yleisurheilusta tuli kestävyyttä ja pesäpallosta räjähtävyyttä. Ne olivat hyviä pohjia hiihdon lajinomaiseen harjoitteluun, Pirjo Muranen pohtii.
Vanhojen kilpakumppanien kanssa Pirjo Muranen ei ehdi nykyään pitää yhteyttä niin paljon kuin mieli tekisi.
– Virpi Sarasvuon, Milla Saaren ja Annmari Viljanmaan kanssa soitellaan ja viestitellään jonkun verran, mutta enemmänkin voisi olla yhteyksissä. Matka täältä pohjoisesta on etelään pitkä.
Muranen valmistui luokanopettajaksi marraskuussa 2015. Nykyisen työnsä Lapin yliopiston harjoittelukoulussa hän aloitti syksyllä 2021. Sitä ennen Muranen ehti työskennellä Nivankylän koulussa pari vuotta. Tällä hetkellä hän opettaa pääsääntöisesti erikoistumisaineitaan käsitöitä ja liikuntaa.
– Tykkään kovasti nykyisestä työstäni. Vauhtia ja hektisyyttä riittää, mutta kyllä se on antoisaa hommaa. Parasta on se, kun lapset pohtii ja innostuu jostain, Muranen miettii.
Nykyään työ ja perhe vievät takavuosien hiihtosankarin ajan suurelta osin, kolmen pojan äidillä kun riittää perheen ja lasten harrastuksien parissa touhua. Aikaisempina vuosina Ounasvaaran hiihtoseuran hiihtokoulun ”rehtorin” tehtävät olivat mukana kuvioissa, mutta nyt ne ovat jääneet.
– Hiihtokoulussa en tänä vuonna ole ollut mukana, vaikka vapaa-ajalla käynkin toisinaan hiihtelemässä. Aika kuluu poikien kuskaamisessa harrastuksiin, joihin kuuluvat niin hiihto, yleisurheilu, jalkapallo kuin telinevoimistelukin. Eemelillä on vielä musiikkikin mukana ja hän käy musiikkiopistossa, Muranen luettelee.
Äidin ohella iskä-Ville toimii lasten harrastuksiin kuljettajana. Omat harrastukset Murasella on jääneet, vaikka hän haluaisi harjoittaa enemmän lihaskuntoaan. Yhdelle harrastukselle hän tosin toivoo jossain vaiheessa löytävänsä taas aikaa.
– Nuorempana soitin klarinettia musiikkiopistossa. Toivon, että sen harrastuksen voisin jossain vaiheessa elvyttää. Nyt klarinetti odottaa, että kaivan sen taas esiin.
Kaksi tärkeää tehtävää Pirjo Murasella hiihdon parissa yhä on. Hän toimii Ounasvaaran hiihtoseuran johtokunnan jäsenenä sekä hiihtojaoston puheenjohtajana.
Näiden tehtävien myötä, ja Suomen viimeisimmän sprinttihiihdon arvokisamitalistin ominaisuudessa, hänellä oli ilo seurata televisiosta Trondheimin MM-kisoissa Lauri Vuorisen menoa sprintissä aina pronssille saakka.
Yhtään ei haitannut, vaikka Muranen menettikin Suomen viimeisimmän sprinttihiihdon arvokisamitalistin tittelinsä.
– En odottanut mitalia vapaan sprintistä, joten olihan tämä superjuttu. Tiesin, että kun on hyvä päivä ja asiat loksahtaa kohdilleen, niin sieltä voi tulla mitä vaan, Muranen iloitsee seurakaverinsa menestyksestä.
Urheilua Murasen perheessä seurataan paljon. Talviaikaan hiihtokisat katsotaan televisiosta ja kesällä kaikki mahdollinen yleisurheilu.
– Aina kun televisiosta tulee urheilua, sen saa laittaa päälle. On mukava katsoa, miten suomalaiset pärjäävät, Pirjo Muranen sanoo.
Perhe on Muraselle tärkeä ja hän touhuaakin heidän kanssaan mielellään. Silti hän kaipaa myös omaa aikaa.
– Nautin siitä, kun talo hiljenee ja saan aikaa itselleni. Kuormittuneisuus pääkopassa rauhoittuu.
Pirjo Muranen os. Manninen
Ikä: 44 vuotta.
Laji: Maastohiihto, yleisurheilu.
Perhe: Aviopuoliso Ville ja pojat Eemeli, 10, Lauri, 8, ja Aatos, 6, sekä Kassu-koira.
Ammatti: Luokanopettaja.
Parhaat saavutukset: Seitsemän arvokisamitalia, joista kaksi henkilökohtaista (MM-kulta sprintissä Lahdessa 2001 sekä MM-pronssi sprintissä Liberecissä 2009).
Harrastukset: Lasten kuskaaminen harrastuksiin, ruuanlaitto ja pyykinpesu, Ounasvaaran hiihtoseuran hiihtojaoston puheenjohtajuus.
Lempiruoka: Äidin tekemä poronkäristys ja perunamuusi.
Oho!: Murasen leuanvetoennätys on 22 hopeasompaikäisenä nuorena.
