Timo Parvelan suosittu Ella ja kaverit -kirjasarja täyttää jo kolmekymmentä vuotta. Seikkailut saivat vauhdikkaan startin valkokankaille, kun ensimmäiset elokuvat ilmestyivät 2012 ja 2013. Jatkoa onkin saanut odotella tähän vuoteen saakka.
Itselleni Ellan luokka ei ollut entuudestaan tuttu, joten lukaisin uutuuden lähtökohtana olevan Ella ja kaverit menevät metsään. Sehän oli mainio. Maanläheistä seikkailua piristivät yllätyskäänteet, naseva sanailu ja leppoisat väärinkäsitykset.
Elokuva on kirjan rinnalla melkoinen lässähdys.
Tiukka rehtori Piippu (Pilvi Hämäläinen) uhkaa jättää lapset luokalle, ellei ympäristöoppia suoriteta kunnolla. Opettaja (Lauri Tilkanen) improvisoi leirikoulun, jossa luokka joutuu napit vastakkain ahneen Keijomika Yhden ja tämän Huntteri-kätyrin kanssa (Santtu Karvonen, Joonas Saartamo).
Lapsinäyttelijät suoriutuvat varsin hyvin, joskaan seitsemän oppilaan porukasta juuri kukaan ei ehdi päästä esille. Ellan (Elma Ufacik) nostaminen pääosaan ei oikein kanna, kun kirjassa hän on lähinnä kertoja. Aikuisista suuri osa yli- tai alinäyttelee oudosti.
Ajoittain huumori saa naurahtamaan. Keijomikan älykello on hauska lisä, samoin muutamat visuaaliset vitsit joita ei selitellä puhki.
Juoneen on kuitenkin lisätty myös kakkahuumoria, joka tällä kertaa ei naurata, kömpelöä toimintaa ja jostain syystä pari kaksimielisyyttäkin.
Vakavampana juonteena on korostettu luonnonsuojelun merkitystä, mutta se jää pinnalliseksi puunhalailuksi. Kirjassa päällikkö Seattlen kuuluisa puhe pulpahtaa yhtenä yllätyksenä muiden joukossa, elokuvassa se on raskas ja paperinmakuinen.
Myyttisen Luontoäidin roolia on kasvatettu. Lasten avuksi rientävät muoviköynnökset ovat kiusallisia.
Kiusallisia ovat myös saukkonuket. Oikeitakin otuksia onneksi nähdään, mutta silti leffaa vaivaa sama ongelma kuin Cocaine Bear -huuruilua: tiukan budjetin (tai puutteellisen vision) vuoksi pääasiaeläimiä ei nähdä kovin monen sekunnin ajan.
Ennen kaikkea Operaatio saukko on kauhean pitkäveteinen, vaikka se kestää vain tunnin ja vartin – liioittelematta tylsin tänä vuonna näkemäni elokuva.
Mainittakoon, että lapsiyleisö ei vaikuttanut yhtä pitkästyneeltä, ja pahisaikuisten muksahtelu selvästi huvitti.
Toivoisi silti, ettei lapsille tehtäisi elokuvia asenteella, että kyllä kai tämä välttää. Ja saisi koko perheen elokuvassa hieman niitä maksavia aikuisiakin ajatella.
