Elo­ku­va-ar­vio: Sis­kos­ten kil­pa­juok­su kou­lun­pen­kil­le

Matilda Pirttikangas tulkitsee Vilttitossun mielenliikkeet valloittavasti.
Matilda Pirttikangas tulkitsee Vilttitossun mielenliikkeet valloittavasti.

Kolmannessa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa Kattilakosken perheessä tapahtuu mullistus, kun Heinähattu aloittaa ekaluokan. Pikkusisko Vilttitossu jää päiviksi ilman leikkiseuraa, ja isosiskon kouluhehkutus herättää kateutta.

Pääosakaksikon näyttelijäntyö on ihastuttavan suvereenia. Etenkin Matilda Pirttikangas tulkitsee Vilttitossun mielenliikkeet valloittavasti ja viimeistä piirtoa myöten: möksähdykset, ilkikurisuuden, huolen ja ilon.

Moittimista ei ole myöskään Emelia Levyn suorituksessa Heinähattuna, mutta kertomus sijoittaa hänet vähän kapeampaan pikkuvanhan ekaluokkalaisen rooliin ja osaan.

On kuitenkin vain hyvä, että siskosten roolit ovat selkeästi erilaiset. Niissä näkemissäni dramatisoinneissa, joissa siskokset toimivat tiiminä, he eivät ole välttämättä oikein erottuneet toisistaan.

Aikuiset ovat enemmän tai vähemmän hupsuja. Nörttimäinen isä (Joonas Nordman) vahtii hämähäkkiään, värikkäät Alibullenin neidit (Pirjo Heikkilä ja hersyvä Krisse Salminen) ovat aina valmiina leivostensa kanssa.

Heinähatun opettaja (Aksa Korttila) paljastuu melkoisen hermoheikoksi, ja virkaintoisen konstaapeli Rillirouskun (Lari Halme) tärkeilyä tasapainottaa tämän tanssitaito.

Siitä tekee mieli nipottaa, että pulska ja makealle perso konstaapeli Isonapa (Janne Kataja) esitetään kulahtaneesti sopivana kohteena nimittelylle ja kiusaamiselle. Ei oikein tätä päivää.

Vaikka tunnin ja vartin mittainen elokuva on sinänsä sopivan mittainen, se ei osaa lopettaa ajoissa. Kun kaikki juonilangat on jo saatu solmittua kauniisti yhteen, nähdään vielä yksi episodi, ja toinen ja kolmaskin.

Mark Stubbsin kuvauksessa Kattilakoskien kotikulmat ovat ihastuttavan värikkäitä ja vehreän kesäisiä. Aikuisen silmissä syntyy silti outo vaikutelma, kun arkisuudestaan huolimatta sadunomainen lastenkirja on muokattu animaation tai näytelmän sijasta näytellyksi elokuvaksi.

Sanailut, juonet ja kommellukset maittoivat kuitenkin hyvin lapsikatsojille, ja itse Heinähatun ja Vilttitossun mutkattomassa seurassa viihtyvät varmasti kaikenikäiset.

Tenka Issakainen
Arvostelu

Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen

Käsikirjoitus Sinikka Nopola ja Tiina Nopola

Ohjaus Lenka Hellstedt

Suomi 2020. S. 75 minuuttia

Pääosissa Emelia Levy, Matilda Pirttikangas, Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Janne Kataja, Lari Halme, Pirjo Heikkilä, Krisse Salminen, Aksa Korttila

Kriitikon kouluarvosana 7

”Elokuva ei osaa lopettaa ajoissa.”