Käsikirjoitus ja ohjaus Kari Ketonen. Suomi 2026. Päärooleissa Antti Luusuaniemi, Kari Ketonen, Maria Ylipää, Taneli Mäkelä. K 7. 88 minuuttia.
Luottomies-sarja starttasi Ylellä jo kymmenen vuotta sitten ja nousi yleisön suosikiksi. Antisankareina häärivät tossukkamainen työterveyslääkäri Tommi (Antti Luusuaniemi) sekä naapuri Juhis (Kari Ketonen), rauhanturvaajaveteraani ja yleissäätäjä.
Kymmenminuuttiset jaksot tarjosivat harmitonta koko perheen toilailua ja toisinaan vauhdikkaampaakin toimintaa.
Vuoden 2024 elokuvasovituksessa perusidea ei kuitenkaan kantanut. Vaikka hahmot olivat vanhat tutut, käänteitä ei riittänyt kylliksi puoleentoista tuntiin. Meno hiipui ja tunnelma oli oudon vakava.
Sen sijaan jatko-osassa päästään ripeämpään vauhtiin. Myös Lepoloman ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa alkuperäisiin tekijöihin kuulunut Ketonen.
Tommin appiukko Johan (Taneli Mäkelä) joutuu vastoin tahtoaan ottamaan vähän rennommin ja lähtee huilimaan Alicanten villalleen. Tommi ja Juhis saavat ajaa tämän auton paikan päälle.
Edellisessä elokuvassa täysin surkuteltavaa Tommia on kohennettu reippaampaan suuntaan. Nyt luuserilääkärissä on ripaus Mr. Beania. Hauskan tilannetajutonta pölvästiä ei oma typeryys näytä lainkaan huolettavan.
Piristävää on myös, että yleensä nokkelampi Juhis on tällä kertaa se, joka lankeaa ansaan ja laukaisee katastrofaalisen dominoefektin.
Alkutahdit kastanjetteineen tuntuvat kliseisiltä, mutta Espanja ei lopulta olekaan pelkkä tekosyy saada työryhmä etelän lämpöön. Andrea Duro on kaverusten kohtaama femme fatale, joka rikostovereineen tuo mukaan toimivaa paikallisväriä.
Harriet-vaimo (Maria Ylipää) saa valitettavasti taas lähinnä kohotella kulmiaan. Sen sijaan Ilona-tytär (Ylipään tytär Eden Pentikäinen) jopa liittyy juoneen, samoin viime seikkailusta tuttu Johanin huijariveli (Lasse Karkjärvi) ja stalkkeri Iiro (Ilkka Villi).
Parhaimmillaan perhefarssi yhdistyy oikein näppärästi perinteisellä tavalla pieleen menevään ryöstöjuoneen, jossa arvosaalis vaihtaa yhtenään omistajaa. Jatko-osaakin selvästi pedataan.
Ei Lepoloma mitään ennennäkemätöntä tarjoa, ja olen edelleen sitä mieltä, että Luottomies on parhaimmillaan pikku pätkissä. Silti on hauska nähdä, että Ketonen on onnistunut aiempaa paremmin pitkän elokuvan tekemisessä.
