Olen lukenut kirjoja aina. Kun opin takellellen viimein kahdeksanvuotiaana lukemaan, aloin ahmia niitä.
Hommasin ensimmäisen lainastokortin Karihaaran koulun kirjastoon 1972, joka tuoksui kirjaimelliselta ja salaperäiseltä. Se oli pienenpieni ihana kirjasto koulun luokkatilassa.
Kirjastokorttiin aluksi kirjoitettiin oma nimi, myöhemmin tunnusluku: 7672. Muistan sen. Lainaston täti oli jotain suurta ja hienoa!
Muistoissani luen kirjoja aina. Kesäiltaisin nukuin teltassa mummulan pihalla ja luin kirjoja kaiket kullanlämpöiset yöt. Hain Karihaaran sivukirjastosta Onerva-nimiseltä kirjastonhoitajalta niitä kasseittain.
Toin mummullekin hänen pyytämiään. Minä nuortenkirjoja ja mummu kaunokirjallisuutta kunnes itsekin siirryin vähitellen kasvun myötä tietokirjallisuuteen, vavahduttavaan dekkarivaiheeseen, elämäkertoihin, runoihin ja kaunokirjallisuuteen.
Tiedän, että kirjallisuus on pelastanut minut. Hankalina lapsuuspäivinä sain satukirjoista, Pekka Töpöhännän seikkailuista ja varsinkin Peppi Pitkätossun tarinoista rohkaisevaa voimaa: Peppihän eli yksinään eläintensä ja ystäviensä kanssa ja pärjäsi hienosti elämässään.
Muumikirjoista sain iloa ja rohkeutta, mutta ne avautuivat hieman myöhemmin sarjakuvien muodossa. Murrosiän ja aikuisuuden angsteissa minut yksinäisyyden tunteilta pelastavat useat hienosti kirjoitetut nuortenkirjat, sekä kaunokirjalliset upeat tarinat.
Heijastan omaa elämääni niihin, ja saan vastauksia kirjallisista esikuvista. Niin jaksan kuin uutena kulkea elämän myrskyissä ja tyynissä.
Ihailen kirjailijoita! He ovat mielestäni elämän luojia, sen selittäjiä, tyynnyttäjiä, mahdollisuuksien tuojia, uteliaisuuden herättäjiä, surun selättäjiä – he ovat kaikkea mahdollista. He luovat elämää, tekevät tarinoita (kun muillakin on tuollaista, minäkin voin selvitä!), he kertovat tarinoita maailmoista, joita muutoin ei pääsisi kokemaan – kuin ihania mysteereitä tai kokemuksista upeimpia.
He avaavat miten elämä voi olla erilaista kun jaetaan toisenlaisia näkemyksiä, opitaan ajattelemaan ja näkemään muutakin kuin omassa mielessä tapahtuvia asioita. Kirjoissa hypätään seikkailuihin, opitaan rakastamaan ja pitämään pintansa, ryvetään huonossa olossa, itketään ja raivotaan, jopa vihataan - mutta niihin tunteisiin ei jäädä makaamaan, ja ne kaikki tunteet sallivat ihmisen elämän eri puolet.
Kirjat sivistävät ihmistä. Voitelevat satoja tunteita, pelastavat yksinäisyydeltä, tuovat iloa.
Eläköön kirjailijat!