Luin Yleltä (23.4.), kuinka Suomi tarvitsee vuosittain satoja metsureita ulkomailta. Vaikka nykyään on vastaaviin otsikoihin tottunut, tuntui ulkomaisten metsurien perään huutelu tällaisessa metsävaltiossa erityisen rivolta. Lisäksi metsäpolitiikassa Suomella on kaikki työkalut omissa käsissä. Ulkomaisesta työvoimasta on tullut hokema ja perusratkaisu, jolta ei edes yritetä nähdä muita vaihtoehtoja.
Suomella ei ole muita varmoja tulonlähteitä kuin luonnonvarat eli metsät ja kaivannaiset. Nämä tulisi hyödyntää mahdollisimman kotimaisin voimin, jotta tuotantoketjusta saadut tulot jäisivät mahdollisimman pitkälti omaan talouteemme.
Monitoimikoneiden aiheuttaman metsurien luonnollisen vähenemisen jälkeen on alaa ajanut alas Helsingistä johdettu Metsähallituksen alasajo. 2000-luvulla on Metsähallitus alkanut oman toiminnan sijaan kilpailuttaa yhä enemmän ja enemmän työtään. Tietysti ajan oloon tämä on johtanut siihen, että metsässä hääräävät ulkomaalaiset, joiden kotimaassa hintataso on halvempi.
Samanlainen pullonkaula oli aikanaan kaivosalalla. Kun Lipposen hallitus myi kaivosyhtiöt ja supisti GTK:ta, alalla oli vähemmän töitä ja vähemmän opiskelijoita. Tilanne on parantunut, kun kaivoksia alettiin perustaa, mutta toiminta on edelleen pitkälti ulkomaalaisissa käsissä, kiitos sateenkaarihallituksen.
Valtio voisi helposti muuttaa metsäpolitiikan kurssia. Metsähallitus voisi alkaa asteittain palata oman työvoiman käyttöön. Tekijöitä kyllä löytyisi, sillä nykyään kaikkia aloja vaivaa epävarmuus. Metsäalan opetus ei vaadi suuria investointeja, ja sitä voitaisiin järjestää maalaiskunnissa, joista linjoja on jo lakkautettu. Metsäalalle hakeutumista tulisi helpottaa paitsi nuorille, myös alanvaihtajille ja työttömille. Hyvä työllisyystilanne houkuttelisi alalle.
Suomessa on satojatuhansia työttömiä, ja menetämme aina vain suuremman osan ikäluokista. Vaikka metsähallituksen tulos huononisi, valtio-omistaja hyötyisi työttömyyden laskiessa.