Olen huomannut, että ihmiset suuttuvat ja ärsyyntyvät nykyään turhan helposti. Etenkin asiakaspalvelijana törmään usein siihen, miten asiakkaat suuttuvat pienistä asioista, jotka saisi helposti ja nopeasti selvitettyä. Huutaminen ja valittaminen eivät kuitenkaan nopeuta asian selvittämistä, sillä yleensä se vain hidastaa sitä.
Viime kesänä, kun olin kaupan kassalla töissä kassajärjestelmässä oli virhe, jonka vuoksi alennus ei ollut mennyt tuotteeseen automaattisesti. En huomannut asiaa, ja kun asiakas tuli myöhemmin takaisin, hän huusi ensin työkaverilleni, joka yritti neuvoa häntä menemään sille kassalle, jolla ostos oli alkuperäisesti tehty. Kun hän tuli minun kassalleni, hän vuorostaan alkoi huutamaan minulle. Yritin selvittää asiaa ja ilmoittaa virheestä puhelimella muille työntekijöille, mutta en meinannut kuulla puhelusta mitään, koska asiakas huusi koko ajan puhelun päälle.
Hän myös haukkui minua, vaikka olin hänelle ystävällinen ja pahoittelin virheestä. Kuitin korjaaminen ja rahan palauttaminen ei ollut hankala homma, se olisi hoitunut paljon nopeammin, jos hän ei olisi huutanut koko ajan. Toivotin hänelle mukavaa päivänjatkoa kun asia oli selvitetty, mutta hän yhä valitti minulle ärtyneenä. Kyseessä oli siis ollut alle euron alennus, ei kai se anna riittävää syytä haukkua ja huutaa toiselle?
Turhaa vihaisuutta huomaa myös muuallakin, kuin asiakaspalvelijana. Sosiaalisessa mediassa vihaa leviää järkyttäviä määriä. Ihmiset puhuvat pahaa julkisuuden henkilöistä ja myös muista ihmisistä. Se olisi ymmärrettävää, jos vihan kohteena olisi vain rikollisia tai hirveitä tekoja tehneitä ihmisiä, mutta usein vihaa saa haittaamattomien mielipiteiden, ulkonäön, etnisen taustan tai seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin vuoksi.
Mistä tämä ärtyneisyys ja vihaisuus johtuvat? Ehkä nykypäivän suorituskeskeinen arki on niin stressaavaa, että ihmisillä on pinnat kireällä. Jos tuntuu siltä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain tärkeää ja merkityksellistä, pieni viivästys kaupassa voi ärsyttää. Ihmisten pitäisi oppia purkamaan stressiä johonkin muuhun, kuin toisiin ihmisiin. Olisi hyvä myös oppia rentoutumaan, sillä elämä ei ole niin vakavaa, että se kaatuisi pienestä viivästymisestä. Kun ajattelee elämän kokonaiskuvaa, pienellä vastoinkäymisellä ei ole mitään väliä.