Meillä nuorilla on kiire: kiire saada asioita aikaiseksi. Noin parikymppisinä huomaamme, kuinka kellossa tikittävät viisarit alkavat pyöriä ympyrää tuplanopeudella. Viikot ja kuukaudet vierivät, edellinen syntymäpäivä tuntui olevan vasta toissapäivänä ja joulukin saapuu nykyään jo kahden kuukauden välein. Siltä se ainakin tuntuu.

Kiire kulminoituu aamuihin. Kukapa ei kohtaisi arjessaan niitä aamuja, joissa aika herätyskellon soitosta ulos pääsemiseen tuntuu muutamalta minuutilta, ja kaiken sähellyksen keskellä unohtuu aina jotain; koulukirja, hiusharja, tai se, ettei elämää ole pakko elää aina niin tukka putkella.