Kiitos Ylen Lappi -lähetyksen saatiin (9.6.) Tornionjokilaaksosta vähän ajatuksia ylös siitä, mitä ihmiset nyt miettivät joen kalastussäännöstä. Itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että näillä jokikalastajien kiusaamissäännöillä ei ole mitään vaikutusta lohikannan kehittymiseen. Tämä on sama kuin 1970–1980 -lukujen huiputus, jolloin M74-taudin varjolla tapettiin kaikki pohjoisiin jokiin pyrkivät lohiparvet meri- ja rannikkopyynnissä.
Tilanne muuttui ratkaisevasti lohen kevätrauhoitusmääräysten voimaan tultua 1996. Nousuparvien pyynnin avaaminen 2017 oli ratkaiseva virhe, ja valtavat riuttaparvet pitkin rannikko- ja merialuetta viimeistelevät tuhon merelle pyrkivissä smolttiparvissa.
Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) sallimin toimin on meren silakkaparvet välillä tuhottu. Sitten tutkimuslaitos "tutki", että lohien vähyys johtuukin siitä, kun lohet silakanpuutteessa syövät liikaa rasvaista kilohailia. Uskooko joku oikeasti noita höpötyksiä?
MMM:ssä ei ole ainuttakaan jokikalastuksen asiantuntijaa tai jokilaakson ihmisten edustajaa puhumassa järkeä, siksi tämä surkeus jatkuu. Kuten ruotsalainen Tuure radiohaastattelussa totesi, jokilaakson ihmisten tulisi yhdistää voimansa ja panna stoppi tälle muilutukselle ja nousulohien ryöstölle.
Joen kalastussääntö tulee palauttaa ennen vuotta 2020 olleeseen sääntöön. Meri- ja rannikkoalueen lohen kevätrauhoitussäädökset on palautettava 1996 tasolle. On kalatalousviranomaisten tehtävä huolehtia siitä, että mereltä jokiin pyrkivät lohiparvet pääsevät syntymäjokiinsa, ja lohikantojen tulevaisuus turvataan.
Jokikalastus on jokilaaksojen ihmisten elämänlanka, eikä sitä saa katkaista helsinkiläisten päätöksillä – aivan kuten pellolainen matkailuyrittäjä Niva esille toi jokivarren ihmisten ajatuksina. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan, tämä on helppo sääntö muistaa.