Koulujen alettua julkiseen keskusteluun on noussut kiusaaminen. Aihe on vakava ja tärkeä. Esillä on ollut todella pysäyttäviä kertomuksia. On tärkeä, että aiheesta puhutaan ja kiusaamiseen puututaan määrätietoisesti. Kiusaaminen ei ole pelkästään aktiivista toimintaa. Se voi olla myös hylkäämistä, sitä, että jätetään yksin.
On tärkeää, että meillä kaikilla olisi kavereita ja edes yksi ystävä, jonka kanssa voisi jakaa asioita. Yksinäisyys on yhteiskuntamme laaja ongelma. Se koskettaa kaikkia ikäluokkia lapsista ikäihmisiin. Jo yli miljoona suomalaista asuu yksin. Suurissa kaupungeissa tuhansien ihmisten keskelläkin voimme kokea yksinäisyyttä.
Monen ikäihmisen läheiset ovat saattaneet muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tällöin yksinäisyys voi tuoda mukanaan myös turvattomuuden tunteen. Mieleen nousee huolena, miten minun käy, jos sairastun? Auttaako kukaan?
Yksinäisyys on myös suuri terveysriski. Lääketieteellisessä aikakauskirjassa Duodecimistä oli vuonna 2011 Olli Ruuskasen artikkeli, jossa kerrottiin, että uusien tutkimusten mukaan yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin huono fyysinen kunto. Se huonontaa elimistön puolustusmekanismeja, lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä neurologisten sairauksien riskiä.
Ystävien lisäksi luonto ja puhdas elinympäristö ovat keskeinen osa hyvinvointiamme. Me lappilaiset tiedämme tämän omasta kokemuksestamme. Elämme luonnossa ja luonnosta. Metsässä tai tunturissa mieli rauhoittuu.
Luonnolla on myös myönteisiä vaikutuksia meidän fyysiselle terveydellemme. Metsän terveysvaikutuksista todistavat myös tutkijat. Niissä päiväkodeissa, jonne oli tuotu viherelementtejä pihalle, lasten ihon mikrobiomi muuttui samankaltaiseksi kuin lapsilla, jotka käyvät päivittäin luonnossa. Tutkijat arvelevat, että tällä voi olla monilta immuunivälitteisiltä sairauksilta kuten diabetekselta, allergioilta ja astmalta suojaava vaikutus.
Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa. Jokaisen päiväkodin ja koulun yhteydessä pitäisikin olla metsä, jossa lapset voivat leikkiä. Me aikuiset voimme vaikuttaa siihen kuinka terveellisiä kasvuympäristöjä luomme lapsillemme ja nuorillemme.