Järkevässä ekologisessa ja taloudellisessa toiminnassa ja päätöksenteossa ei alojen välillä pitäisi olla ristiriitoja eikä jännitteitä. Elämme luonnosta ja luonnossa. Emme elä tekniikasta emmekä taloudesta, vaikka niitä käytämme. Ekologia on avainasia kaikissa toiminnoissa ja ratkaisuissa.
Ellemme pidä huolta ympäristömme eli koko maapallon terveydestä ja toimivuudesta, erilaiset katastrofit ovat edessämme. Niistä on jo yllin kyllin esimerkkejä. Hirmumyrskykin tavoitti ensi kerran Suomen.
Jäävuorien ja jäätiköiden sulamisen seurauksena merivirtojen kulku muuttuu. Golfvirta oirehtii ja saattaa pysähtyä ensi vuonna. Lähitulevaisuudessa pohjoisilla seuduilla voi olla edessä jääkausi.
Luonnonvarojen kulutus ja hävikki ovat jo niin suuria, että ihmiskunta tarvitsisi kaksi maapalloa. Tuhlaavimmin ja kuluttavimmin toimivat maat tarvitsisivat niitä viisi, Suomikin neljä. Tilanne pahenee koko ajan, sillä emme huolehdi oikealla tavalla luonnosta ja ympäristöstä. Lyhytnäköistä taloudellisen edun tavoittelua korostetaan ja ekologian merkitystä vähätellään. Luonnosta huolestuneita pilkataan.
Esimerkkeinä voisi metsätalouden osalta luetella avohakkuut, alaharvennukset ja voimaperäiset maanmuokkaukset (äestys, mätästys ja auraus) sekä soiden ojitukset ja turpeen nosto ja poltto. Hetkellisesti ne näyttävät taloudellisesti edullisilta ja ovat teknisesti helppoja toteuttaa. Pitemmällä aikavälillä ne ovat jo lisänneet vakavasti ilmastonmuutosta ja johtavat siten elintärkeän luonnon tuhoutumiseen.
Miksi näin on tapahtunut? Miksi tilannetta ei korjata pikaisesti? Johtunee ahneudesta ja vastuuttomuudesta tulevaisuudesta. Tietoa on kirjat täynnä ja hyviä eri alojen korjausmalleja on jo pitkään ollut käytettävissä. Näennäistalouden korostamisen vuoksi ne on estetty eikä niitä ole millään koulutuksen tasolla juuri opetettu.
Suuria kansainvälisiä kokouksia järjestetään. Kolumbian kokoukseen osallistui noin 14 000 virkamiestä ja asiantuntijaa. Heti perään heitä meni Azerbaidzanin kokoukseen. Tulokset näyttävät jäävän lähinnä puheiden ja lupausten tasolle.
Saasteita tilastoidaan vuosittain ikään kuin ne nollautuisivat kalenterin mukaan. Todellisuudessa ne summautuvat pitkiltä ajanjaksoilta.