Rakentaminen: Bud­jet­ti paukkui rajusti yli: Lapin kes­kus­sai­raa­lan laa­jen­nus maksaa jopa 40 mil­joo­naa euroa ar­vioi­tua enemmän

Uutisanalyysi: Su­per­tap­pa­jia vai nälkään kuol­lei­ta poroja?

Kolumni: Kuka ha­luaa­kaan sopia työ­eh­dois­ta ja pal­kois­ta pai­kal­li­ses­ti ja kuka taas ei?

Mainos: Yhtä tuore kuin jär­ves­tä nos­tet­tu rautu. Tilaa Lapin Kansa 1kk 1 €. Klikkaa ti­laus­si­vuil­le.

Edessä tun­te­ma­ton

-
Kolumni

Eletään toukokuuta. Ylioppilaskirjoitukset, sekä koko lukiourakka on takana päin. Kalenteriin on merkitty ylös päivät, jolloin selviää, mitä edessäpäin on. Toukokuussa ja kesäkuussa on muutamat pääsykokeet ja parin viikon päästä päivä, jolloin selviää ylioppilaskirjoitusten tulokset. Nuo päivät kertovat, mitä polkua lähden kulkemaan vai pysähdynkö kenties vielä hetkeksi hengähtämään ennen kuin jatkan matkaa.

30.3. kello 15 suljin tietokoneeni kannen ja päätin kevään viimeisen ylioppilaskokeen. Astuessani ulos kirjoitussalista suljin perässäni ovet ja jätin taakseni 12 vuoden mittaisen opiskelu-uran. Kirjoitussalin ovien sulkeuduttua minulle avautui aivan uudenlainen vaihe elämässä.

Kuukauden ajan olen elänyt elämässäni vaihetta, jolloin maailma tuntuu olevan täysin auki minulle. 12 vuoden ajan olen tiennyt joka kevään jälkeen, mikä minua syksyllä odottaa.

Ala-asteen jälkeen minua odotti yläaste ja uusi koulu. Yläasteelle meno oli jännittävää, vaikka uusi koulu oli saman kaupungin sisällä ja tiesin hyvien kavereideni tulevan samaan kouluun. Kolmen yläasteella vietetyn vuoden jälkeen minua odotti lukio. Minulle oli ollut jo ala-asteelta asti selvää, että tahdon suunnata yläasteen jälkeen lukioon. Lukioon meno tuntui silloin suurelta muutokselta ja ehkä jopa hieman pelottavalta. Lukiossa minua kuitenkin odotti kymmenet tutut kasvot ja muutama hyvä ystävä, joiden kanssa saisin viettää seuraavat kolme vuotta. Lisäksi koulumatkani tulisi olemaan vain pari sataa metriä.

Nyt, lukiovuosien jälkeen, olen ensimmäistä kertaa pisteessä, jossa minulla ei ole tietoa siitä, mikä minua syksyllä odottaa. Enkä myöskään tiedä, mitä tahtoisin sen olevan. Sen kuitenkin tiedän, että edessäni tulee olemaan suuri muutos. Ystävät, jotka ala-asteelta asti ovat kulkeneet matkassani, eivät tule enää ensi syksynä odottamaan minua uudessa koulussa eikä uusi kouluni tule olemaan enää kävelymatkan päässä, vaan vähintään 450 kilometrin päässä kotoa. Voi myös olla, että syksyllä en päädy vielä uuteen kouluun, vaan vietän välivuoden. En tiedä vielä.

Olen lähestymässä risteystä, jossa on kymmeniä tienhaaroja. Tiet johtavat erilaisiin määränpäihin. Ennen kuin saavun risteykseen, jotkut tiet voidaan sulkea minulta.

Risteykseen saavuttua joudun tekemään valintoja. Tarjolla on suoria teitä minua kiinnostaviin kohteisiin, pieniä metsäteitä, joiden määränpäästä en ole varma sekä tiesulkujen vuoksi muodostettuja kiertoteitä, jotka ovat alkuperäisiä mutkikkaampia.

Vaikka lähestyn tämän astisen elämäni tärkeintä risteystä, minua ei pelota. Minua ei pelota, vaikka olen epävarma tulevasta valinnasta. Valinta, jonka teen risteyksessä määrittää, mitä kohti lähden kulkemaan. Tuo valinta ei kuitenkaan määritä sitä, mihin määränpäähän minun tulee jäädä seuraavaksi viideksi vuodeksi. Se voi olla vain yksi pysähdys matkallani, jossa voin viettää haluamani ajan. Voin ymmärtää kohteeseen saavuttuani, että tahdonkin jatkaa matkaa kohti uutta päämäärää. Voin lähteä kulkemaan tietä eteen päin tai tehdä U-käännöksen. Mitä ikinä teenkään, kohtaan jossain vaiheessa uuden risteyksen ja uudet mahdollisuudet.

Matka kohti tuntematonta alkaa ja olen valmis hyppäämään sen kyytiin.