Vihreä siirtymä on välttämätön, mikäli aiomme pitää maapallon asuinkelpoisena. Siirtymän nimissä ei silti voida toteuttaa teknologisia innovaatioita uhraten luonnon monimuotoisuutta ja jo sen elämää ylläpitäviä ekosysteemejä, kuten vanhojen metsien hiilinieluja.
Loppuvuodesta uutisoitiin Vetyalfa oy:n suunnitelmista rakentaa jättimäinen vetyjalostamo Kemijärvelle. Hanketta perustellaan välttämättömyytenä vihreälle siirtymälle. Hanke perustuu Tuulialfa oy:n suunnitelmiin rakentaa Suomen erämaisimpaan kolkkaan, luonnonsuojelualueiden keskelle, noin 200 voimalan tuulivoimapuisto.
Suurimmat suojelualueista ovat Maltion luonnonpuisto sekä eränkävijän paratiisi Tuntsan erämaa-alue. On vaikea kuvitella sopimattomampaa paikkaa tuulivoimapuistolle kuin syrjäinen tuntureiden, vanhojen metsien, jokien ja soiden ympäröimä alue, jolla sijaitsee myös koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuisia ikimetsiä.
Tuulivoimapuiston haitat eivät rajoitu vain voimala-alueelle. Sähkön siirtoa varten tulisi rakentaa satoja kilometrejä uutta sähkölinjaa, joka tietäisi merkittävän matkan hakkuita. Metsiä häviäisi myös voimaloiden vaatimien uusien teiden tieltä ja tilalle tulisi ajoliikenne. Tähän saakka alue on ollut Pohjois-Sallan paliskunnan porojen merkittävää vasomisaluetta.
Vaikka Lapioselkä ei ole suojelualuetta, uhraisi niiden väliin sijoitettava tuulivoimapuisto erämaiden rauhan. Alueella sijaitsevien ikimetsien puolesta Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace ovat puhuneet jo vuosia.
Nämä lukuisien uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien asuttamat metsät ovat juuri niitä vanhoja metsiä, joiden suojeluun Suomen hallitus on sitoutunut niin EU:ssa kuin kansallisellakin tasolla. Vanhoja luonnonmetsiä on Suomessa jäljellä enää noin viisi prosenttia metsäpinta-alasta, ja näiden ikimetsien kaltaisia, paikoin kirveenkoskemattomia metsiä vielä tätäkin vähemmän.
EU toteaa selkeästi, että kaikkien vihreän siirtymän hankkeiden tulee noudattaa kestävien investointien periaatteita, eivätkä hankkeet saa heikentää ympäristön tilaa, vaikka ne katsottaisiin tulevaisuuden kannalta tärkeiksi.
Vihreä siirtymä tähtää hiilineutraaliuteen ja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen siten, että ihmisen toiminta ei enää aiheuta ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Kuinka biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja pysyvää luonnon tuhoa aiheuttavia teollisia hankkeita voi perustella?
Suomessa on vielä jäljellä hiljaisia erämaita metsälajiston turvasatamana ja perinteisen eränkävijän ilona. Tuulivoima- ja muut vihreän siirtymän hankkeet on kyettävä suunnittelemaan jo rakennetulle ja luonnon monimuotoisuuden kannalta vähemmän arvokkaille alueille. Valheellinen ajatus vihreän siirtymän teollisista innovaatioista ihmiskunnan pelastusrenkaana, ilman luonnon muiden toimijoiden roolin tunnistamista, on kuin oman oksan sahaamista takapuolensa alta.
Jos energian ylikulutuksesta päästäisiin, ehkä vihreän siirtymän rahoituksetkin voitaisiin suunnata perinteisten elinkeinojen tukemiseen sekä ajan mukaiseen koulutukseen. Ylisukupolvisesti kestävä metsien käyttö voisi sisältää myös uutta metsien hiilensidonnan hinnoittelua, edellyttäen panostuksia mallintamiseen, mittaamiseen ja valvontaan.
Ilmastonmuutosta ja ympäristökriisiäkään ei tarvitsisi koittaa hiki hatussa ratkaista innovaatioriihissä, kun lopetetaan tuho ja katsotaan, kun luonto tekee sen mitä se tekee parhaiten – ylläpitää elämää.