Juhlallisuudet: Ro­va­nie­mel­lä ja Kemissä it­se­näi­syys­juh­lia vie­te­tään etänä

Ylennykset: It­se­näi­syys­päi­vän ylen­nyk­set puo­lus­tus­hal­lin­nos­sa ja re­ser­vis­sä – katso tästä Lapin ylen­ne­tyt

Au­rin­gon­ot­toa ja pa­hoin­voin­ti­kon­jak­kia - Pe­rä­me­ren Jähti pur­jeh­ti en­sim­mäis­tä kertaa Hai­luo­toon.

Lounais-Lappi oli mukana merimatkalla. Katso hyväntuulenvideo.

Seitsemänvuotias Alex Liikamaa pääsi oppimaan purjelaivan ohjaamisesta kapteeni Olli Ahoselta.
Seitsemänvuotias Alex Liikamaa pääsi oppimaan purjelaivan ohjaamisesta kapteeni Olli Ahoselta.
Kuva: Suvi Pirinen

Aikaisin lauantaiaamuna taivas on selkeä ja yhä korkeammalle kipuava aurinko lupaa lämmintä päivää. Kello lähestyy vasta seitsemää, mutta Kemin sisäsatamassa on jo täysi tohina päällä. Perinnepurjealus Perämeren Jähti on aloittamassa ensimmäistä Hailuotoon suuntautuvaa purjehdustaan.

Aamun viileys on jo alkanut väistyä, kun kansimiehet Kari Uurtimo, Ari Viitala ja Jouni Kallankari alkavat irrottaa köysiä. Koneet käynnistyvät, ja kapteeni Olli Ahonen ohjaa laivan ulos satamasta ottaen kurssin kohti etelää. Purjeet voidaan nostaa vasta kun laiva on tarpeeksi kaukana satamasta ja nokka käännetty tuulen suuntaan.

– Aluksen ympärillä on oltava riittävän syvää, jotta ei ole pohjakosketuksen vaaraa, mikäli purjeiden nostossa tulee joku häiriö, Ahonen selittää.

Jähti on kaksimastoinen kaljaasi, jossa on kolme purjetta: isopurje, mesaani ja tuulta halkova keulapurje eli klyyvari. Purjeiden lisäksi joudutaan menomatkalla käyttämään myös moottoria, sillä matka käy vastatuuleen.

– Luovimalla päästäisiin toki vastatuuleenkin, mutta silloin ei pysyttäisi millään aikataulussa. Purjeet pidetään silti ylhäällä moottorillakin ajettaessa, sillä ne pitävät aluksen oikeassa asennossa, ja myös suunnan pitäminen on helpompaa, Ahonen kertoo.

Katso video menomatkan tunnelmista. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Jähtipurjehdus Hailuotoon
Video: Suvi Pirinen

Onnea sään suhteen

Menomatkalla ollaan onnekkaita sään suhteen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta koko matkan, ja merenkäynti on tasaista. Perämerellä tuuli kuitenkin viilentää ilmaa aurinkoisenakin päivänä. Laivalta lainaksi saataville fleece-ponhcoille tulee käyttöä, sillä pitkään paikoillaan istuessa tulee helposti vilu. Toiset hakevat lämmitystä laivan baarista, esimerkiksi viinilasillisen muodossa.

Torniosta kotoisin olevat sisarukset Heli ja Heidi Laitinen nauttivat auringosta laivan keulassa Ajoksen tuulimyllyjen kadotessa horisonttiin.

–Aivan mahtavaa, ei kai tämän parempi sää enää voisi purjehduksella olla! On upeaa, että näille vesille järjestetään tällaisia reissuja. Tämä tuntui niin harvinaiselta tilaisuudelta, että halusin antaa myös lapsille tällaisen kokemuksen, Heidi Laitinen sanoo.

Keminmaassa asuva Heli Laitinen komppaa siskoaan.

–Vesi kimmeltää, aurinko paistaa ja tuuli tuivertaa tukkaa, niin mikäs sen parempaa.

Menomatkalla aurinkoinen sää helli matkalaisia, ja ihmiset viihtyivätkin kannella maisemia katselemassa.
Menomatkalla aurinkoinen sää helli matkalaisia, ja ihmiset viihtyivätkin kannella maisemia katselemassa.
Kuva: Suvi Pirinen

Siskokset olivat hankkineet purjehduksen syntymäpäivälahjaksi äidilleen Raili Laitiselle. Ilmoitus purjehduksesta oli osunut Heidi Laitisen silmään Matkaopaslehdestä.

–Ei tiedetty tällaisesta aikaisemmin, ei ollut tiedotus ainakaan meikäläistä tavoittanut. Aina lähdetään matkoille jonnekin kauas, vaikka tässä lähelläkin on näin upeita paikkoja. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, naurahtaa Laitinen.

Erityisesti purjehduksessa kiinnosti vierailu Hailuotoon, sillä Raili Laitisen mummo oli kotoisin sieltä, mutta hän ei ollut itse ikinä käynyt saarella. Päivänsankari oli otettu lahjasta.

–Olen nauttinut raikkaasta ilmasta ja suotuisasta kelistä. Tuo meri kyllä rauhoittaa ihmisen, Raili Laitinen sanoo.

–Täällä kyllä mieli lepää, Heidi Laitinen komppaa.

Siskokset Heidi (vas.) ja Heli Laitinen olivat ostaneet Jähti-purjehduksen syntymäpäivälahjaksi äidilleen Raili Laitiselle. Heidi Laitisen poika Venni Salminen viihtyi myös laivalla.
Siskokset Heidi (vas.) ja Heli Laitinen olivat ostaneet Jähti-purjehduksen syntymäpäivälahjaksi äidilleen Raili Laitiselle. Heidi Laitisen poika Venni Salminen viihtyi myös laivalla.
Kuva: Suvi Pirinen
Ensimmäisenä päivänä riitti auringonpaistetta.
Ensimmäisenä päivänä riitti auringonpaistetta.
Kuva: Suvi Pirinen

Kemiläinen Jaana Ylimäinen on osallistunut Jähdin tekemille Perämeren saaristoristeilyille aiempina kesinä. Hailuodon purjehduksesta Ylimäinen kiinnostui, kun kuuli tarjolla olevan kahden vuorokauden purjehdus, jossa yövyttäisiin perillä. Itse purjehdus matkantekotapana kiehtoo myös.

–Pidän kauheasti vedestä, raikkaasta ilmasta ja tuulesta. Kun pääsee purjehtimaan ilman koneita, se on äänetöntä ja rentouttavaa, Ylimäinen sanoo.

Jaana Ylimäinen on jatkossakin kiinnostunut osallistumaan pidemmille risteilymatkoille Jähdillä. Myös erilaiset teemaristeilyt kiinnostaisivat.
Jaana Ylimäinen on jatkossakin kiinnostunut osallistumaan pidemmille risteilymatkoille Jähdillä. Myös erilaiset teemaristeilyt kiinnostaisivat.
Kuva: Suvi Pirinen

Jähti saapuu Hailuotoon 15:30, missä matkustajat pääsevät kirjautumaan Luotsihotelliin. Hotellin ravintolassa tarjotun tervetulovälipalan jälkeen on matkalaisilla vapaata aikaa kuuteen asti, jolloin vuorossa on kiertoajelu Hailuodossa oppaan johdolla. Kierros huipentuu Hailuodon panimolle, missä panimoon tutustumisen jälkeen nautitaan myös illallinen. Väsynyt, mutta onnellinen on kuvaus, jolla voisi matkalaisten tunnelmia luonnehtia bussin palatessa takaisin hotellille puolen kymmenen jälkeen illalla.

Maata näkyvissä!
Maata näkyvissä!
Kuva: Suvi Pirinen

Konjakkia pahoinvointiin

Seuraava aamu valkenee harmaana ja vettä tihkuttaa taivaalta. Se ei silti latista tunnelmaa, vaan paluumatka alkaa hyvissä tunnelmissa. Lähtö viivästyy hieman aikataulusta, mutta erittäin liikuttavasta syystä; hailuotolaiset ovat järjestäneet läksiäiskonsertin laiturille, ja hyvästelevät vieraat muutamalla reippaalla merimieslaululla kitaran ja haitarin säestämänä. Hailuotolaisten vieraanvaraisuus on tehnyt valtavan vaikutuksen myös kapteeni Olli Ahoseen.

–Tämä oli sellainen kokemus, että itsellä kyllä nousi tippa linssiin. Porukka otti meidät niin hienosti vastaan ja oli upeasti järjestäneet kaiken, Ahonen kiittelee.

Olli Ahonen piti alkubriiffin matkustajille ennen lähtöä.
Olli Ahonen piti alkubriiffin matkustajille ennen lähtöä.
Kuva: Suvi Pirinen

Kotimatkalla päästäänkin sitten kokemaan toisenlaista merenkäyntiä. Vesisade onneksi lakkaa, mutta tuuli nostattaa sen verran aaltoja, että laiva keikkuu ihan mukavasti, ja herkimmille tulee käyttöä pahoinvointilääkkeille. Jotkut haluavat kokeilla merimiesten vanhaa niksiä pahoinvointiin, eli konjakkisnapsia.

–Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on ennaltaehkäisevä lääke. Jos on jo huono-olo, ei konjakki välttämättä enää auta, Ahonen huomauttaa pilke silmäkulmassa.

Meren voimaa

Vaikka sää on nyt tuulen takia viileämpi kuin eilen, ei kukaan halua istua sisällä laivan oleskelutilassa. Kannella pahoinvointi ei iske niin herkästi, kun näkee horisontin.

–Minulla ei ole ollut ollenkaan huono-olo kannella ollessa, mutta kun lähdin käymään alakerrassa, niin siellä kyllä alkoi heti tuntua, Heidi Laitinen sanoo.

Sään muuttuminen ei Laitista harmita ollenkaan.

–Eilinen oli luksusta, mutta tämähän on ehkä sellainen tyypillinen merisää. Tässähän me juuri saamme purjehduksesta ilon irti, kun saadaan tuntea sitä meren voimaa. Itsellä se kuvitelma millaista purjehtiminen saattaisi olla, oli juuri jotain tämän kaltaista.

Valtaosa matkustajista tuntuu jakavan Laitisen tunnelmat, vaikka kannella liikkuessa on nyt pidettävä tiukasti kiinni kaiteesta jotta pysyisi pystyssä.

Seitsemänvuotias Alex Liikamaa viihtyi komentosillalla keräämässä oppeja merenkäynnin saloista ruorissa vuorottelevilta Olli Ahoselta ja Kari Uurtimolta.

–Ensin jännitti, että laiva menee ympäri, kun se kallistui niin paljon. Mutta nyt ei enää pelota, kun Kari kertoi, että Jähti on ollut paljon pahemmassakin kelissä, eikä ole kaatunut. Onneksi kukaan ei ole mennyt laidan yli, Liikamaa pohdiskelee.

Paluumatkalla miehistö tarjoili päivällisen kannelle. Heidi Laitiselle ruoka maistui, kaikki eivät pystyneet keikkuvassa laivassa syömään.
Paluumatkalla miehistö tarjoili päivällisen kannelle. Heidi Laitiselle ruoka maistui, kaikki eivät pystyneet keikkuvassa laivassa syömään.
Kuva: Suvi Pirinen

Ennätysvauhtia

Navakan tuulen ansiosta paluumatka taittuu ennätysajassa pelkkiä purjeita käyttäen. Keskinopeus matkalla on noin 7–8 solmua.

–Purjeilla pääsee aina nopeammin kuin moottorilla, mutta tämä oli kyllä harvinaisen haipakkaa menoa. Parhaimmillaan nopeus on ollut yli 8 solmua, mikä on kyllä ihan ennätystahtia. Oikeastaan ei edes voitaisi ajaa hiljempaa, sillä jos vähentäisimme purjeita, olisi aluksen heiluriliike paljon pahempi. Kun purjeet ovat ylhäällä, on tukivoima purjeissa ja ne pitävät aluksen vakaampana, Ahonen selittää.

Perille päästäänkin kaksi tuntia arvioitua aiemmin. Kun Ajoksen satama alkaa häämöttää edessäpäin, matkanteko lopultakin tasaantuu aallonmurtajan ohituksen jälkeen. Taivaalta alkaa jälleen vihmoa sadetta, ja matkalaiset hakeutuvat sisätiloihin lämmittelemään ja syömään.

–Minusta on hienoa, että eilen oli niin kaunis keli ja tänään taas aivan erilainen, että päästiin näkemään molemmat puolet purjehtimisesta, Rovaniemeltä saapunut Taavi Viitala toteaa.

Olli Ahonen kiittelee sekä matkustajia että miehistöä hyvästä asenteesta.

–Reissusta jäi todella hyvä maku. Olen tajuttoman ylpeä ja iloinen siitä, millaisella asenteella jengi oli mukana. Tulomatkallakin, vaikka oli haastavammat olosuhteet, niin silti sellainen positiivinen ja hyvä fiilis kumpusi kaikista.  Ja hatunnosto myös miehistölle, joka jaksoi veivata tulomatkalla haasteellisissa oloissa. Olen todella onnellinen, että olen tuollaisen sakin löytänyt, miehistöllä oli niin hyvä asenne sekä asiakaspalveluun että purjehdukseen, Ahonen kiittelee.


Paluumatka taittui ennätysvauhtia, vaikka isopurjetta ei saatu nostorenkaasta katkenneen narun takia aivan ylös asti.
Paluumatka taittui ennätysvauhtia, vaikka isopurjetta ei saatu nostorenkaasta katkenneen narun takia aivan ylös asti.
Kuva: Suvi Pirinen

Jähdillä pääsee

Hailuodon purjehdus on järjestetty yhteistyössä Meri-Lapin Matkailuoppaiden kanssa. Idean on kehittänyt Matkailuoppaiden puheenjohtaja Kyösti Karjalainen, joka on itsekin toiminut Jähdillä kansimiehenä aikaisemmin.

–Olen haaveillut jo pitkään, että saisin toteuttaa tällaisen pidemmän purjehduksen Jähdillä. Ajatuksena oli myös, että ihmiset pääsisivät kokemaan, millaista on purjehtia avomerellä. Halusimme näyttää, että Jähdillä on turvallista ja luotettavaa purjehtia haastavammissakin olosuhteissa, Karjalainen taustoittaa.

Jähti on tehnyt joitakin pidempiä tilausristeilyjä Ouluun ja Raaheen. Yleisöristeilyinä alus on aikaisemmin tehnyt lähisaaristokierroksia sekä retkiä Perämeren kansallispuiston saariin.  Hailuodon purjehdus oli pilotti, ja konseptia on tarkoitus kehittää jatkossa asiakkailta saadun palautteen perusteella.

Tausta

Perämeren Jähti

Perämeren Jähti on Kemissä vuosina 2005-2007 rakennettu perinnepurjealus.

Jähti on kaljaasi, joka on rakennettu vanhan 1800-luvun laivanrakennusperinteen mukaisesti.

Alus rakennettiin Meri-Lapin työhönvalmennussäätiön sekä Rovaniemen Monitoimikeskus-säätiön yhteistyönä. Työhönvalmennussäätiö laittoi aluksen ensimmäisen kerran myyntiin vuonna 2014.

Vuonna 2017 kapteeni Olli Ahonen osti laivan ja perusti sen toimintaa varten uuden yrityksen.

22 m.

Laivan pituus on 22 m ja leveys 5,3 m. Syväys on n. 1,9 m ja uppoama 37 max tonnia.

Matkanopeus on keskimäärin 6-7 solmua, eli noin 11 – 13 kilometriä tunnissa. Maksiminopeus 10 solmua eli noin 18,5 kilometriä tunnissa.

Purjepinta-ala on 150 neliömetriä, ja alus on lisäksi varustettu 250 hevosvoiman apukoneella.

Matkustajia Jähtiin mahtuu 36, majoitustilat 15 hengelle.