Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 toi Suomeen ennen näkemättömän turvallisuuspoliittisen muutoksen, jolle ei näy loppua. Kasvava idän uhka on ajanut meidät Naton jäseneksi ja Yhdysvaltojen sotilaskumppaniksi. Maahamme rakennetaan asevarastoja ja täällä järjestetään kansainvälisiä sotaharjoituksia, missä vihollisen rooli on varattu Venäjälle. Itäraja on suljettu ja rajalle rakennetaan aitaa. Myös lainsäädäntöä muokataan uuteen, hybridihyökkäykset kestävään asentoon.
Tuorein esimerkki uudesta ajasta on asevelvollisuuslain muutos. Sen perusteella rajareserviläisiä voidaan määrätä itärajalle Rajavartiolaitoksen henkilökunnan avuksi, jos tarve vaatii. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi niin kutsuttu välineellistetty maahanmuutto, missä Venäjä järjestää paljon siirtolaisia Suomen rajalle.
Kyse on "ylimääräisestä" kertausharjoituksesta, jota perustellaan rajaturvallisuuden vakavalla vaarantumisella. Nyt vastaavan harjoituksen perusteeksi on lakiin kirjattu vain sotilaallisen valmiuden kohottaminen eli käytännössä sotaan valmistautuminen.
Kyseinen kertausharjoitus koskisi vain Rajavartiolaitoksen alaisuudessa varusmiespalveluksensa suorittaneita reserviläisiä, joita on yksi prosentti kaikista armeijan käyneistä. Suomen rajajoukkojen vahvuus on noin 10 000 henkilöä, joista kolme neljäsosaa on reservissä.
Kertausharjoituskäsky olisi nopeutettu eli harjoitukseen olisi lähdettävä huomattavasti normaalia, kolmea kuukautta nopeammalla aikataululla. Käsky voisi mennä kaiken ikäisille reserviläisille ja harjoitus kestäisi enintään 30 päivää. Kutsutuille ei annettaisi ampuma-aseita, mutta he saisivat käyttää tarvittaessa muunlaista voimaa kantahenkilökunnan valvonnassa.
Toive lakimuutokseen on lähtenyt Rajavartiolaitokselta. Vaikka asia ei liity käännytyslaiksi kutsuttuun, yhä viimeistelyvaiheessa olevaan poikkeuslakiin, asevelvollisuuslailla on sama päämäärä – idän uhkatekijöiden torjunta.
Asevelvollisuuslain muokkaukselle löytyvät vankat perusteet, eikä muutokseen liity perustuslaillisia ongelmia kuten käännytyslakiin. Muutos edennee siksi joutuisasti – laki on tarkoitus saada voimaan vielä kuluvan kevätistuntokauden aikana.
Hallituksen tavoitteena on saada myös käännytyslaki pian – mahdollisesti ensi viikolla – eduskunnan käsittelyyn. Lain läpimenoa vaikeuttaa sen poikkeusluonne. Lakiesityksen läpi meno kiireellisessä aikataulussa edellyttää sitä, että viisi kuudesta kansanedustajasta on lain kannalla.
Vaikka käännytyslaki on edelleen oikeuskanslerin mielestä osin ongelmallinen Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-oikeuden kannalta, sen taakse voi aivan hyvin löytyä vaaditut 167 kansanedustajaa. Tämä kertoo parhaillaan elettävän ajan poikkeuksellisuudesta.
Poliittinen kenttä on murroksessa, poliitikot ovat jakautuneet kahteen toisiaan kyräilevään leiriin ja eduskunnan täysistunnot muistuttavat yhä enemmän koulukiusaajien kokoontumisia. Sen sijaan Venäjän uhasta ja sen torjuntatavoista päättäjät tuntuvat olevan edelleen harvinaisen yksimielisiä.
Kyse on Suomen vahvuudesta, jota ei kannata erehtyä pitämään itsestäänselvyytenä. Monessa muussa Euroopan valtiossa – pahimpina esimerkkeinä Unkari ja Slovakia – poliittiset päättäjät ovat jakaantuneet eri leireihin myös Venäjän suhteen. Vähäväkisellä Suomella ei ole moiseen varaa, sen on historiamme opettanut.
Kesä lähestyy, eikä itärajalla ole nähty vieläkään Venäjän viranomaisten sinne ohjailemia turvapaikanhakijalaumoja, joista moni poliitikko ja viranhaltija on meitä varoitellut. Pahimmissa skenaarioissa rajan takana oli tuhansia tulijoita rajan avaamista tai vaihtoehtoisesti lumien sulamista odottamassa. Heidän piti tulla rajan yli sieltä, missä ei ole rajavartijoita, eikä aitoja. Päättäjät ovat perustelleet käännytyslakia nimenomaan välineellistetyllä maahanmuutolla eli putosiko lailta pohja pois? Tuskin, sillä Venäjä on arvaamaton valtio. Kun FSB on lopettanut tulijoiden rahtaamisen rajalle, kyse ei ole ystävyydestä, yhteistyöstä tai avunannosta, vaan uudesta hybridijuonesta.