Ovatko työelämän vaatimukset niin suuret, että hyvinvoinnin kustannuksella ajetaan työyhteisöt kriisin partaalle ja luodaan eripuraa työyhteisöjen sisälle? Päättäjät ovat toiminnallaan ja päätöksillään luomassa kulttuuria, mikä näkyy monessa tasossa. Nykyisin on asiatuntijoita joka asiaan. Lausunnot eriävät, mikä lisää epäluottamusta.
Eikö olisi aika lähteä rakentamaan luotettavaa, kannustavaa ja rakentavaa politiikka, jossa työn merkitys on ensisijainen ja tärkein peruspilari? Mihin on unohdettu koulutuksessa perustyön tekijät – pienkonekorjaajat, huoltotyöntekijät ja muut vastaavat? Nyt puhutaan vain ylemmän koulutuksen tavoitteista.
Maaseutukunnan ovat myös menettäneet luottamuksen päättäjiin. Vuosikymmenten aikana on väestön liikkuminen muuttoavustusten kautta keskitetty suurempiin kaupunkeihin. Tähän ovat syyllistyneet kaikki puolueet, ja ongelmat ovat sitä kautta kaupungeissa kasvaneet.
Nyt on ryhdistäydyttävä. Niin päättäjien kuin yritystenkin on lähdettävä rakentamaan parempaa Suomea ja työyhteisöjä, jossa kunnioitetaan toisia niin puheiden kuin tekojenkin kautta. Se mahdollistaa myös maaseutukunnissa tulevaisuuden rakentamisen.
Mitä tasa-arvoisuus pitää sisällään työyhteisössä? Miten työntekijä sen omalta kohdaltaan määrittelee? Olemmeko valmiita panostamaan siihen päivittäin?
On ymmärrettävä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tulevaisuus ei ole tällä hetkellä kovin hyvin päättäjien hallinnassa.
Voisimme kysyä itseltämme sitä, mitkä ovat tärkeimmät kriteerit hyvälle ja innostavalle työyhteisölle. Voimmeko näitä asioita mitata ja siihen itse vaikuttaa? Eduskunta on kansakunnan arvokkuuden ja käyttäytymisen kautta ensimmäinen työyhteisö, mikä voi toiminnallaan vaikuttaa tulevaisuuden luottamuksen lisäämistä kansakunnan eri tasoilla.
Minkälainen työyhteisömme pitäisi olla, että tuntisimme toisemme tasa-arvoisiksi päivittäin? Miten kohtelemme toisiamme työyhteisöissä niin, että jokaisen työ on yhtä arvokasta ja arvostettua?
Ovatko Suomen päättäjät unohtaneet, mikä olisi Suomen kannalta oikeudenmukainen ja luottamusta lisäävä tapa toimia. Meillä haikaillaan Tanskan ja Ruotsin malleja, mutta olisiko aika palata rakentamaan omia, historian aikana hyviksi todettuja käytänteitämme, ottaa niitä käyttöön ja lisätä näin luottamusta kansakunnan kaikkiin sektoreihin ja ikäryhmiin, lapsista vanhuksiin?