Kuinka merkittävä onkaan vaikutuksiltaan puoli vuosisataa! Yhteiskunnan kehityksessä ja sen myötä yksilön kokemuksissa.
Se käy elävästi esiin vaasalaislähtöisen, Ruotsissa asuvan ja ruotsiksi kirjoittavan Susanna Alakosken romaanissa Pumpulienkeli (Bomullsängeln, 2019).
Se kattaa päähenkilönsä elämäntarinassa viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon, Mutta koukkaa myös 1800-luvulle omana lukunaan taustoja tutkimaan ja esittelemään.
Vuonna 1905 syntynyt Hilda-tyttö kasvaa syytinkitäti Sannan hoivissa vakavaraisessa pohjalaistalossa. Äitiä Hilda odottaa palaavaksi, vaikka kiintyy suuresti Sanna-tätiin. Menneen arvoituksellisuus painaa, jopa lukijaa.
Hilda kasvaa naiseksi, rakastuu ja tulee raskaaksi, ja hänet ajetaan kotoa pois. Piikomispaikka löytyy lähiseudulta.
Piikatoverinsa Hellin kannustamana Hilda päättää lähteä tämän mukana kaupunkiin työtä etsimään.
Metsät, niityt ja vainiot vaihtuvat pölyisään ja meluisaan tehdassaliin Vaasan Palosaaressa.
Kullakin työntekijäryhmällä on erilaiset – ja eriarvoiset! – työtehtävät.
Kertojan on aika selostaa Vaasan Puuvilla Manufaktuuran syntyhistoriaa, ja sen hän tekee johtajaan, raahelaissyntyiseen kauppaneuvokseen A. A. Levóniin eläytyvän kerronnan kautta.
Muutoin romaanissa pääosassa ovat naiset – alaiset, ne pumpulienkelit.
Sisällissota terävöittää luokkavastakohdat. Vankileirille isänsä menettänyt Helli näkee ne räikeinä ja haluaa ruveta työläisten osaa parantamaan. Siinä riittää askarta monelle vuosikymmenelle.
Ilman haaveita paremmasta ei tapahdu kehitystä. Se käy toteen romaanissa työväen oloissa ja sukupolvien vaihtumisen myötä ihmisyksilöiden elämässä.
Alakoski kirjoittaa rinnakkain kaksi naispersoonaa: yhteiskunnallisesti aktiivisen, rohkean Hellin ja syrjäänvetäytyvän, sovittelevan mutta aran Hildan.
Siten kirjailija näyttää, ettei ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Eikä kumpikaan ole niistä väärä, vaan molempia tarvitaan.
”Missä laista luovutaan, saa kurjuus vallan.” Tämä isän ohje pysyy aikuisenakin Hildan mielessä oikeutetuiksi koettuja työläisten vaatimuksia käsitellessä.
Näkökulma luodaan tehdasompelijoihin ja naisen asemaan työntekijänä. Räätäli ja ompelijatar valmistivat ennen koko vaatekappaleen. Tehtaissa yksi ompelee hihan, toinen halkion, kolmas jotain muuta.
Paitsi tehdastyöhön romaani valottaa sitäkin, kuinka kansainvälistynyt maailma oli jo tuolloin. Puuvillan saantiin vaikuttivat monet poliittiset seikat.
Hildan lapsuuden loihtii kertoja hurmaavasti Sanna-tädin persoonallisine voimasanoineen. Aikuisuudessa elämä on arkipäiväistä ja ainaisten huolten täyttämää.
Silti Hildassa säilyy kyky löytää kauneutta ja iloa vaatimattomassakin elämässä. Valoa alkaa taas näkyä ankeiden ja pelottavien sotavuosien jälkeen.
Uuden ajan ja uuden sukupolven Alakoski hahmottaa selvästi aiemmasta eroavaksi, vaativammaksi mutta myös vapaammaksi. Pinnallisemmaksikin. Silmiinpistävät ovat erot Suomen ja Ruotsin välillä.
Romaani
Susanna Alakoski: Pumpulienkeli. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. WSOY 2021.
Kriitikko kiteyttää
Hurmaavaa: Kirjailijalla on taito piirtää keskeiset henkilöt tunnistettaviksi ja persoonallisiksi. Teos on myös kansatieteellinen aarreaitta: tervahaudan rakentaminen, talikynttiläin teko ja monien ruokalajien valmistuskuvaukset.
Mietityttää: Kiiruhtaako kertoja loppupuolella liikaa? Ylimalkaisuuden vaara uhkaa. Aihelmien runsauden ymmärtää, kun romaani on kirjoitettu ruotsalaisyleisölle, jolle Suomen historia on vieraampaa.