Kittilässä syntyneenä päätin selvittää dna-testillä saamelaisuuttani – tulos oli prosentti. Voin siis osallistua keskusteluun. Saamelaisuus on sivunnut elämääni harvoin. Pieni nukke ”lappalaispojasta” on äidin perintö Kittilästä. Se on säilynyt 90 vuotta ja on yhä kirjahyllyssäni.
Toimin lehtorina Ivalon keskikoulussa 1965–66. Mieleeni jäi sinisilmäinen pellavapääpoika, jonka sukunimi oli Magga. Siitä lähtien olen pohtinut, kuka on saamelainen.
En muista 1940-luvun lopulla nähneeni Sodankylässä saamelaisia kansallispuvuissa. Asuin äidin ja siskojeni kanssa Alan Matin talossa. Ystävystyin hänen kanssa. Muistan porot ja teurastukset pihalla. Tulin kesällä 2022 esittelemään Matin taloa perillisilleni. Talo oli pitopalvelun käytössä ja piha täynnä saamenpukuisia. Saamen kansa oli tullut näkyviin.
Presidentti Koiviston annettua inkeriläisille muutto-oikeuden Suomeen paluumuuttajina alkoi Venäjällä sisämaanpassien päivitys. Lähes jokainen, jolle se oli mahdollista, muutatti passiin kansallisuusmerkinnän suomalaiseksi. Siihen saakka merkintä venäläisestä alkuperästä oli ollut edullisempi. Venäjällä oli mahdollisuus aikuisena "seka-avioliitoissa" vaihtaa lapselle valittu kansallisuus toisen vanhemman alkuperän mukaiseksi.
Suomessa on menneillään samanlainen alkuperäpäivitys. Nyt ollaan mieluusti saamelaisia, kun se koetaan hyödylliseksi. Aatteellisilla yhdistyksillä on oikeus päättää, ketä se ottaa jäsenikseen. Julkista valtaa käyttävillä yhteisöillä on eri määräykset. Niiden säännöt ja jäsenyydet ovat osa maan hallintoa. Tämä koskenee myös saamelaiskäräjiä.
Riita saamelaisuudesta ja kelpoisuudesta edustaa heitä kansanryhmänä ratkeaa ketään suosimatta dna-testillä. Saamelaisuudelle sopiva siperiaperimän raja-arvoprosentti määritellään, kun on testattu riittävä määrä saamelaisiksi haluavia. Puhuttu kieli on huono indikaattori alkuperälle.
Saamelaisille oli tarpeellista, joskus myös tuskallista luopua kulttuuristaan ja sopeutua kehittyneeseen yhteiskuntaan. Kehittyneen hallinnon ulottaminen Tukholmasta ja Helsingistä Lappiin tapahtui ilman suurempaa väkivaltaa. Varsinkin Laestadius ja suomalaispapitkin saivat osana uutta kulttuuria paljon hyvääkin aikaan.
Olen korkeakulttuurisessa Saksassa työmatkoilla huomauttanut keskustelukavereilleni, että jos he alkavat isotella, en suomalaisena tunne Saksassa vähäisintäkään alempiarvoisuutta. En toki tunne sitä Etelä-Suomessakaan, vaikka olen Lapissa syntynyt.
Saamelaisuudestani kysytään, jolloin vastaan, ettei haittaisi, vaikka jonkun verran nomadiverta löytyisi. Ei toki haittaisi tilkka germaanivertakaan. Joskus tuntuu tavallisena suomalaisena siltä, että "vähemmistöryhmät" saavat liikaa erioikeuksia. Siitäkin kenkä puristaa.