"Minä Cai-Göran Alexander Stubb, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä."
Näillä perustuslaillisilla sanoilla – juhlallisella vakuutuksella – Alexander Stubbista tuli virallisesti Suomen tasavallan presidentti ja puolustusvoimien ylipäällikkö perjantaina puolenpäivän aikaan.
Ja kuten tapana on jo reilun vuosisadan ajan ollut, uuden presidentin ensimmäisenä tehtävänä oli eduskunnan eteen järjestäytyneen kunniakomppanian tarkastus. Sekin tapahtui perinteitä noudattaen eli Kaartin sotilassoittokunnan soittaman Porilaisten marssin tahdissa.
Perinteet ovat ja pysyvät, mutta ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti. Niin se tulee tekemään epäilemättä myös Stubbin presidenttiyden aikana. Vaikka hän on uusi virassaan, harjoitteluaikaa ei tällä alalla tunneta – edessä on hyppy syvään veteen.
Sauli Niinistö, josta tuli ex-presidentti Stubbin juhlallisen vakuutuksen päätteeksi, ehti hoitaa valtiopäämiehen tehtävää 12 vuotta. Kokemusta ja näkemystä kertyi runsaasti ja voidaan sanoa, että Niinistö oli parhaimmillaan uransa loppupuolella, sopivasti Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja sitä seuranneiden geopoliittisten mullistusten aikaan.
Stubb on entinen ulko- ja pääministeri. Hän ei aloita presidentin työtä tyhjästä, mutta silti uusi työ vaatii uudenlaisia taitoja. Vaikka presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, presidentin rooli tässä työssä on korostunut Suomen Nato-jäsenyyden myötä.
Eikä kukaan tiedä sitä, mitä jo lähitulevaisuus tuo tullessaan. Ukrainan sota ei osoita laantumisen merkkejä, uhka sodan laajenemisesta on todellinen, Venäjän suurhyökkäystä odotellaan ja länsi on alkanut kitsastella avussaan. Tämän kaiken keskellä Suomenkin johtaja joutuu luovimaan päätavoitteenaan rauhan säilyminen maassamme.
Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Suomelle koittaa Nato-arki, josta Stubb ottaa päävastuun. Turkin ja Unkarin jäsenyysjarrutus todistaa, että Naton sisälläkin riittää ongelmia ratkottavaksi. Pulmia voi olla luvassa lisää, jos Eurooppa-yhteistyöhön penseästi suhtautuva Donald Trump palaa Yhdysvaltojen presidentiksi.
Väistyvä presidentti Niinistö toivotti jäähyväispuheessaan seuraajalleen "voimia ja viisautta näinä arvaamattomina aikoina". Niitä Stubb tulee epäilemättä tarvitsemaan. Kylmä sota on taas täällä ja Venäjä tekee paluuta Neuvostoliitoksi.
Vaikka Niinistö jättää Stubbille valmiiksi viitoitetun tien, viittoja ei riitä suoraa pidemmälle. Jo seuraavan mutkan takana voi odottaa umpihanki, johon uuden presidentin on painettava oma askelmerkkinsä ja tieviittansa.
Unilukkarinakin tunnetun Niinistön kansansuosio on lähennellyt parhaimmillaan – tai pahimmillaan – sataa prosenttia. Hän on ollut kiistatta "koko kansan" presidentti. Stubbin on turha ottaa tästä paineita, sillä kansan suosio tulee jos on tullakseen, eikä se loppupelissä ole tässä työssä tärkeintä.
Historia todistaa, että Suomen presidentit ovat aina löytäneet oman tiensä ja selvinneet pahimmistakin paikoista. Niin tulee tekemään suurella todennäköisyydellä myös tasavallan 13. presidentti Alexander Stubb.
Presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa kapeat. Valta painottuu ulkopolitiikkaan, missä presidentti on toki tärkein yksittäinen vallankäyttäjä. Tosin sielläkään hän ei voi sooloilla Urho Kekkosen tyyliin. 2020-luvun presidentin on oltava joukkuepelaaja, joka potkii palloa samaan maaliin kuin pääministeri hallituksineen. Presidentti erottuu muusta joukkueesta lähinnä siinä, että hänen hihaansa koristaa kapteenin nauha. Se antaa presidentille oikeuden johtaa peliä – jos hän niin haluaa.