Suomessa on noussut huoli vihreän siirtymän miljardi-investointien toteutumisesta. 85 miljardin euron suuruisiksi laskettuja investointeja uhkaa elinkeinoelämän mielestä ympäristöluvituksen hitaus.
Hitautta on moittinut useampikin elinkeinoelämän etujärjestöistä, muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto, Energiateollisuus, Kemianteollisuus ja Teknologiateollisuus.
Lupaviranomaisten puolella onkin varmaan mahdollista nopeuttaa prosessia esimerkiksi palkkaamalla lisää valmistelijoita. Sen sijaan en ole ollenkaan varma, päästäänkö parempiin tuloksiin, jos viranomaiskäsittelylle määrättäisiin lakisääteinen maksimikesto. Eiväthän investointihankkeet ole yhteismitallisia: isommat vaativat paljon aikaa lupavalmisteluun.
Kiire voisi johtaa ympäristön kannalta puolivillaisiin lupiin.
Teknologiateollisuus ottaisi nopeampaan lupaprosessiin mallia Hollannista. Ei tarvitse mennä niin kauas. Esimerkki löytyy Ruotsista.
Bodeniin vety- ja terästehdasta rakentava H2 Green Steel-yritys sai rakentamiseen oikeuttavan ympäristöluvan alle 18 kuukaudessa. Se on suorastaan maailmanennätys hankkeelta, joka on kooltaan valtava ja käyttämältään teknologialta uusi.
Hanke on luokiteltu Ruotsin lainsäädännössä ympäristövaarallisuutensa perusteella samaan luokkaan kun ydinpolttoaineen käsittely.
Tämän kokoluokan ja käytettävän teknologian mukaisia terästehtaita ei ole rakennettu Eurooppaan vuosikymmeniin. Ennakkoarvio olikin, että luvan odottelu vie 6-8 vuotta. Miten maailmanennätys tehtiin?
Lupaprosessin keskeinen henkilö yrityksen puolella, yhtiön pääjuristi Ida Westberg avaa asiaa kirjoituksessaan Luulajassa ilmestyvässä Norrländska Socialdemokraten NSD-lehdessä. Yksi keskeisistä periaatteista oli jatkuva vuoropuhelu paitsi viranomaisten myös kaikkien muiden asianosaisten kanssa. "Se och prata med folk i ögonhöjd, oavsett vilken roll de har, "kirjoittaa Westberg.
Vapaasti käännettynä se tarkoittaa, että kenenkään mielipidettä ei pidä väheksyä vaan on oltava valmiutta keskustella myös eri mieltä olevien kanssa. Sillä vältytään valituksilta, joiden sanotaan olevan yksi hidastelun syistä.
Kannattaisiko samaa kokeilla yrityksissä Suomessa? Alas norsunluutorneista kansan pariin, arvoisat vihreän siirtymän investoijat.
Muistan takavuosilta taustatilaisuuden, jossa toimittajille esiteltiin Lappiin suunnitellun suuren teollisen investoinnin valmistelua. Kun toimittajat kyselivät, kuinka hyvin hankkeen ympäristövaikutukset ovat tiedossa: vastaus oli, ettei niitä voi tarkasti tietää.
Jos lupahakemukseen päästötiedot kirjoitetaan hihasta vetämällä, ei ole ihme, jos lupaviranomaisilta kuluu aikaa päätöksen valmistelussa.
Miten suomalainen sanonta meneekään: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kirjoittaja on toimittaja.