Lapin hyvinvointialue (Lapha) on ajautunut tilanteeseen, jossa Länsi-Pohjan keskussairaala (LPKS) on noussut koko terveydenhuoltopolitiikan pyhäksi lehmäksi. Monet aluepäättäjät näyttävät olevan valmiit uhraamaan koko alueen terveydenhuollon uudistamisen vain pitääkseen kiinni LPKS:sta.
Tämä ei ole enää terveyspolitiikkaa – tämä on paikallispolitiikan panttivankitilanne, jossa symboli voittaa sisällön.
Kyse on myös poliittisesta pelistä. LPKS:n aseman puolustaminen nykylaajuisena on ollut alueellisten päättäjien keino varmistaa oma kannatus. Mutta kun oma etupiiri asetetaan koko maakunnan edelle, lopputuloksena on palveluiden näivettyminen kaikkialla.
On helppo nähdä, että kyse ei ole pelkästään hoidon tarpeesta, vaan myös poliittisista asemista. LPKS:n säilyttäminen nykylaajuisena on ollut vuosikymmeniä alueen tiettyjen päättäjien keppihevonen, jolla kerätään pisteitä omalle äänestäjäkunnalle. Samalla sivuutetaan kylmä tosiasia: Lapha on taloudellisessa kriisissä sekä valtiovallan tarkkailussa.
Poliittinen rohkeus mitataan juuri tällaisissa tilanteissa. On helppoa puolustaa omaa alueellista etua, mutta vaikeaa tehdä ratkaisuja, jotka palvelevat koko maakuntaa. Lapin asukkaat ansaitsevat päätöksiä, jotka perustuvat tarpeeseen, vaikuttavuuteen ja tulevaisuuden kestävyyteen koko Lapin alueella.
Hyvinvointialueen päättäjät, ainakin osa heistä, roikkuu LPKS:n seinissä kuin hukkumassa oleva köydessä. Seinät eivät hoida ketään – hoitohenkilökunta hoitaa, ja heitä on liian vähän. Hoitojonot kasvavat, rahat loppuvat, ajaako paikallispolitikointi järjen ohi?
Jos Lapha haluaa selvitä kriisistä, sen on uskallettava tarkastella palvelurakennetta rehellisesti. Tämä voi tarkoittaa muutoksia, erikoistumista ja uusien toimintamallien hakemista koko Lapin alueella tasapuolisesti. Kuuluuko siihen kaksi sairaalaa – en tiedä.