Asioita, joita olen oppinut viimeisten kuukausien aikana: Ei ole sellaista äitiyteen liittyvää asiaa, josta ei voisi puhua kaupan kassalla.
Jo ennen esikoisemme syntymää sain huomata, millaisia ajatuskeloja raskausvatsani käynnisti muiden ihmisten päässä. Siinä missä useimpien ihmisten kanssa käymäni small talk -keskustelut pitivät sisällään lähinnä kevyitä kommentteja säästä, hyppäsivät juttuaiheet toisten äitien kanssa kertaheitolla syvään päätyyn.
Löysin itseni yhtäkkiä tilanteista, joissa ventovieraat naiset saattoivat milloin tahansa avautua henkilökohtaisimmista kokemuksistaan vailla häveliäisyyden häivääkään.
En unohda koskaan sitä, miten koruliikkeen myyjä alkoi vatsaani vilkaistuaan kertoa minulle avoimesti ja varsin yksityiskohtaisesti alapäänsä repeämistä. Mieleeni ovat jääneet myös ne hetket, kun ravintolan tarjoilija kertoi spontaanisti parhaat vinkkinsä lantionpohjan lihasten kuntouttamiseen ja kaupan kassa muisteli naureskellen omia suihkutissejään ja niiden runsasta maidontuotantoa.
Ensi alkuun toinen toistaan intiimimpien yksityiskohtien kuunteleminen tuntui lähinnä vaivaannuttavalta. Henkilökohtaisuuksiin menevät puheenaiheet eivät istuneet siihen suomalaiseen keskustelukulttuuriin, johon olin elämäni aikana tottunut enkä tiennyt, miten yllättäviin keskustelunavauksiin kuului reagoida.
Nyökytelläkö hiljaa päätään, esittää lisäkysymyksiä vai antaa tulla takaisin samalla mitalla?
Varsin pian silmäni avautuivat näkemään, mistä tässä kaikessa oli koko ajan ollut kyse. Ymmärsin, että ympärilläni levittäytyi monimuotoinen äitien yhteisö, jonka osanen minusta oli yhtäkkiä tullut.
Tässä joukossa yksikään äiti ei ollut ulkopuolinen eikä mikään tarina liian intiimi kerrottavaksi tai nolo jaettavaksi. Vaikeimmillekin kokemuksille löytyy aina vertaistukea – aina on olemassa joku toinenkin, joka on kamppaillut samanlaisten asioiden äärellä.
Vaikka äitiskene pitääkin sisällään myös paljon vertailua, kateutta ja arvostelua, yhdistää äitiys naisia sellaisella perustavanlaatuisella ja universaalilla tavalla, jota on vaikeaa pukea sanoiksi.
Minulle lukuisten jaettujen kokemusten kuulemisella on ollut valtava merkitys oman äitiyteni alkutaipaleella.
Joukkoon mahtuu toki myös niin siloteltuja kiiltokuvia kuin väritettyjä kauhukertomuksiakin, mutta ennen kaikkea olen saanut kuulla aitoutta tihkuvia tarinoita – tarinoita kaikista niistä ihanista, haastavista ja ennen kaikkea elämänmakuisista hetkistä, joita tämä ainutlaatuinen elämänvaihe pitää sisällään.
Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden värittämässä maailmassa koen tämänkaltaiset yhteisöllisyyden kokemukset kultaakin arvokkaammiksi. Vaikka uusi, vauvantuoksuinen elämä pitääkin sisällään myös haastavia hetkiä, tiedän, etten ole yksin edes äitiyden tummempien sävyjen kanssa. Meitä on muitakin – kaikkialla.
Kirjoittaja on toimittaja.