Koulujen oppimistuloksien laskua on hämmästelty ja kummasteltu julkisuudessa paljon. Koulumaailmassa on tapahtunut monenlaisia muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana samoin kuin muuallakin yhteiskunnassa. Oppilailta ja opiskelijoilta odotetaan enemmän valmiuksia yhä lyhyemmässä ajassa.
Onko koulumaailma ja elämä liikaa jo suorittamista? Kohtaammeko ja kuuntelemmeko aidosti, mitä lapsi, oppilas, opiskelija, työntekijä tai muu henkilö sanoo?
Muutosta on tapahtunut myös oppilaiden käyttäytymisessä, jaksamisessa ja motivaatiossa. Yleinen rauhattomuus luokissa on lisääntynyt, keskittyminen on monilla oppilailla vaikeaa.
Asioita joudutaan toistamaan useasti. Lapset voivat olla läsnä, mutta heidän ajatuksensa ovat jossain muualla. Usein luokassa kuuluu: En jaksa, ei kiinnosta, menin nukkumaan niin myöhään, olin puhelimella. Silloin open sydämessä muljahtaa: Muistinhan huolehtia oman lapseni puhelimen yöparkkiin?
Liikun, leikin ja lepään riittävästi – nämä ovat lapsen elämässä tärkeitä asioita unohtamatta perheen yhteisiä hetkiä, kuten satutuokioita. Leikkiminen ja kirjojen lukeminen/kuunteleminen on nykyään monilla lapsilla hyvin vähäistä.
Samoin kotien pihoilla, julkisilla urheilukentillä ja muualla näkyy yhä vähemmän liikkuvia lapsia. Lasten liikkumattomuus on lisääntynyt huolestuttavasti! Voi olla helpompi istahtaa sohvalle katsomaan videoita tai pelaamaan pelejä kuin lähteä leikkimään/liikkumaan yksin tai yhdessä kavereiden kanssa.
Leikki sopii kaikenikäisille ja meidän vanhempienkin olisi tärkeä välillä osallistua leikkiin lasten kanssa. Lasten leikkejä seuratessa opimme tuntemaan lapsemme käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Leikki kehittää lapsen kieltä, luovuutta, tunne- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä tukee ja vahvistaa itsetuntoa.
Onko lasten kasvatus siirtymässä tai jo siirtynyt vanhemmilta älylaitteille? Ovatko lapsemme muuttuneet? Jos ovat, mistä muutos on lähtenyt?
Olemme tilanteessa, jossa aikuisten on ryhdistäydyttävä ja otettava vastuu lastemme käytöksestä. Emme voi osoittaa syyttävällä sormella kaikkea muuta, vaan muutos on lähdettävä meistä. He ovat lapsiamme ja nuoriamme, me pystymme yhdessä korjaamaan tilanteen!
Mallista oppiminen on tehokasta. Lapset saavat mallit ja kokemukset käytökseensä jo pienestä pitäen meiltä aikuisilta. Ei lapsi itse osaa rajoittaa pelaamistaan tai videoiden katselua, vaan aikuisten on rajattava se sekä ohjattava lapsemme keksimään muuta tekemistä itselleen.
Omalla esimerkillä (vähentämällä älylaitteiden käyttöä itsekin), rakkaudella ja rajoilla, positiiviset asiat huomioiden ja kannustusten voimin meillä on mahdollisuus saada lapsemme/nuorisomme jälleen “oikeille” raiteille.
Koulun tavoitteena on opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Kotien tavoite on antaa lapsille hyvä kasvualusta muun muassa rakkauden ja rajojen avulla. Olisi erittäin tärkeä saada hyvä yhteistyö lapselle tärkeiden asioiden, kodin ja koulun välille.
Jätetään turhat syyttelyt pois ja keskitytään siihen, mitä on tehtävissä. Ottakaamme aikuisina vastuu asioista! Tehkäämme yhteistyötä, siitä voimaa saa ja näköalat ja ymmärrys laajenee. Jotta me aikuiset jaksamme paremmin tässä vaativassa kasvatustehtävässä ja työelämässä, muistakaamme huolehtia myös omasta hyvinvoinnistamme! Luonto liikuttaa ja lisää hyvinvointiamme.
Kirjoittajat ovat opettajia ja äitejä.