Käsi ylös, kuka on syönyt teininä nuudeleita? Olen varma, että tuo nuudelivaihe kuuluu miltei jokaisen nuoren elämään. Muistan kuinka mahtavalta vapaus tehdä nuudeleita teininä tuntui: pystyin helposti tekemään itselleni lämmintä ruokaa.
Kohta on uudestaan nälkä, saattaa aikuinen tuumata teinin nuudeliateriaa seuratessa. Mutta olisiko jo aika riisua einesten pahamaineinen ravintoköyhyyden viitta?
Osa eineksistä on nykyään myös aika hyviä, ja vaihtoehtojakin riittää. Valmisruokiin on tullut kattava repertuaari myös puolivalmiita pakasteita. Jos minulta kysytään, niin einekset ovat tavallaan länsimaista luksusta, ne vapauttavat aikaa kaikkeen muuhun kuin köökissä kykkimiseen.
Eines tarjoaa helpon lounaan töihin ja vapautunutta aikaa iltoihin. Einekset ovat monesti pelastus. Etenkin silloin, jos arjessa on kiireitä tai haasteita.
Kuvittele se hetki, kun pääset töistä kello 16 ja voit saman tien kotiin tultuasi tarjota perheelle valmislihapullat keitetyn makaronin kanssa mikron kautta – ja ehdit vielä viemään lapsesi kello 17 alkavaan harrastukseen. Tai se hetki, kun lapsesi soittaa sinulle töihin, että on tullut kotiin koulusta ja voit vain sanoa: jääkaapissa on hodari välipalaksi.
Lapsuuteni eineksistä tulee mieleen marketin eineshyllystä edelleenkin löytyvä pieni muoviin kääritty valmispizza tai perunamuusijauhe.
Itse en ole vielä toistaiseksi muusijauheeseen turvautunut. Toivonkin, että jos näin vielä käy, sen koostumus olisi jo parantunut sitten lapsuuteni makumuistojen.
Tehdään meillä ruokaa myös ihan alusta loppuun, niitä lihapulliakin. Lasten esittäessä ruokatoivettaan, se on kuitenkin lähestulkoon aina ranskalaiset ja nauravat nakit.
Pullantuoksuinen äitiys voi olla monelle tavoittelemisen arvoista. Kyllä minäkin haluan olla juuri sellainen. Silti tunnustan, että laskiaispullat syntyivät tällä kertaa näpsäkämmin puolivalmiista pakasteesta.
Tiedostan, että terve ruokasuhde on muutakin kuin pakaste- ja kylmäallasta, mutta niillekin on paikkansa. Lopulta tärkeintä on, että kaikki syövät ja arki sujuu. Täydellä vatsalla kaikkien arki mielekkäämpää ja tyytyväisempää.
Viime aikoina olen tosin tunnistanut itsestäni tarpeen jonkinasteiseen omavaraisuuteen. Aloitin toimet tähän pääsiäisenä, kun kasvatimme rairuohon herneistä. Herneistä itänyttä rairuohoa – eli herneen versoja – pystyi maistelemaan sellaisenaan.
Tulevana kesänä haluan ottaa seuraavan askeleen ja viljellä pottua taloyhtiön kasvimaalla. Kun käymme lasten kanssa perunamaalla ihmettelemässä potun kasvua, sopii evääksi aivan mainiosti vaikkapa jokin eines.