Eipä ole mikään muuttunut viime vuosikymmeninä. Auto- ja kuljetusalan (AKT) työntekijäjärjestö nousee otsikoihin vuosikymmenestä toiseen, kun on kyse palkkaneuvotteluista.
Muistan Risto Kuisman ja Timo Rädyn, jotka erottuivat joukosta, eivätkä aina positiivisessa mielessä. AKT:n lyhenne voisi olla muodossa Aina Kiusaa Työnantajaa ja koko Suomea kun katsoo, minkälaisilla ansioilla he vedättäjät vientivetoista Suomea.
Lakko-oikeus on oltava, mutta jotain rajaa soisi olevan heilläkin palkkapyynnöissä. On kohtuutonta, ettei yli 4 000 euron kuukausipalkka riitä heille, vaan lisää pitää saada kun ovat vientiteollisuuden kannalta merkittävässä tehtävässä. Kun 1 400 ahtaajaa on lakossa, kohta pysähtyy koko Suomi ja joka päivä menetetään 240 miljoonaa euroa vientituloja. Onko tämä kohtuullista vai ei?
Hoitajien palkkapyynnöt ovat nappikauppaa verrattuna ahtaajien vastaavaan jo pelkästään lähtöpalkan osalta. Eihän näitä saisi verrata, mutta se kertoo jotain töiden arvostuksesta. Toiset siirtävät kontteja konevoimalla ja toiset pitävät meitä hengissä yötä päivää.
En tiedä ahtaajien työkuvaa, mutta karkeasti tuollaista ajattelen sen olevan. Enkä liioin tiedä heidän koulutustasoaan, mutta arvelen sen olevan vähäisempi kuin hoitajilla. Kun vielä hoitajien palkat on sidottu vientiteollisuuden palkkoihin, tämä tulee velkavetoiselle Suomelle entistä kalliimmaksi tulevaisuudessa. Maksajina olemme me, tavalla tai toisella.
AKT:n kaltaiset vientiteollisuuden avainalat käyttävät härskisti asemaansa hyväksi. Onhan heillä siihen toki oikeus, mutta missä on kohtuus?