Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Pääkirjoitus

Ää­ni­oi­keus on etu­oi­keus ja de­mo­kra­tian kul­ma­ki­vi – vaikka pre­si­den­til­lä ei ole enää valtaa kuin Kek­ko­sel­la, kyse on edel­leen tär­keäs­tä va­lin­nas­ta

Sunnuntaina vedetään taas Suomen lippu salkoon kansanvallan juhlapäivän kunniaksi. Lippu on hyvä muistutus siitä, että vapaa äänioikeus on etuoikeus, jollainen valtaosalta maapallon asukkaista puuttuu.

Presidentinvaalin ensimmäisestä kierroksesta on ennakoitu vilkkainta aikoihin. Äänestysprosentin uskotaan nousevan reilusti yli 70:ään ja jopa 75 prosentin raja voi rikkoutua. On hyvä tiedostaa, että tässäkin tapauksessa yksi neljästä äänioikeutetusta – yhteensä 1 125 000 suomalaista – jättää oikeutensa käyttämättä.

Suomen presidentti on valittu 1994 lähtien suoralla kansanvaalilla.
Suomen presidentti on valittu 1994 lähtien suoralla kansanvaalilla.
Kuva: Pekka Aho ja Jussi Leinonen

Äänestäminen on kansalaisoikeus, jota jotkut kutsuvat myös kansalaisvelvollisuudeksi. Tosin tässä on lievää liioittelua.

Suomessa äänestämistä ei ole määritelty viralliseksi kansalaisvelvollisuudeksi, kuten Euroopan maista Belgiassa, Italiassa, Kreikassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä on tehty. Niissä äänestämättä jättämisestä voi seurata rangaistus, yleensä sakko. Tiukin linja on Kreikassa, missä uurnakammoisille ei myönnetä passia, eikä ajokorttia.

Äänestäminen voidaan nähdä osoituksena siitä, että kansalainen uskoo kansanvaltaiseen, edustukselliseen demokratiaan ja on valmis puolustamaan sitä. Korkeaa äänestysprosenttia pidetään tunnustuksena demokratialle.

Suomessa on tältä osin syytä huoleen. Uurna-aktiivisuutemme on ollut laskusuunnassa jo pitkään. Joissakin vaaleissa äänestysprosentti on laskenut alle kriittisen 50:n, mikä tarkoittaa sitä, että vähemmistö päättää yhteisistä asioista enemmistön puolesta.

Perinteinen pohjanoteeraus on eurovaali, missä uurnille vaivautuu yleensä noin 40 prosenttia äänioikeutetuista. Paljon paremmin ei mennyt 2022 historian ensimmäisissä aluevaaleissa, missä äänestysprosentti jäi 47,5:ään. Kuntavaaleissakin 50 prosentin raja lähenee vauhdilla. Eduskunta- ja presidentinvaaleissa aktiivisuus on ollut vielä suurempaa, mutta esimerkiksi Ruotsiin verrattuna silti surkeaa.

Länsinaapurissakin äänestysaktiivisuus on ollut toki laskussa. Vuoden 2022 valtiopäivävaaleissa äänestysprosentti jäi 84:aan, kun luku oli vielä 2018 vaaleissa peräti 87. Suomen vaaleissa vastaavista prosenteista voidaan vain haaveilla – 80 prosentin raja ylittyi viimeksi lähes 40 vuotta sitten.

Äänestämättä jättämistä on vaikea perustella äänestämisen vaikeudella. Se on tehty erittäin helpoksi, sillä äänestäminen onnistuu vaikka kauppareissun ohessa. Uurnakammoisuus kertoo kiinnostuksen puutteen ja välinpitämättömyyden lisäksi turhautumisesta ja laiskuudesta. Kyse voi olla myös protestista. Tosin tässä tapauksessa protesti menee hukkaan, sillä vain annetut äänet lasketaan.

Äänioikeudesta luopumista on turha perustella tietämättömyydellä. Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan numeron kirjoittamisesta paperille.

Väärin ei voi äänestää, ellei kirjoita numeroa, joka ei kuulu kenellekään ehdokkaalle. Siitäkään ei seuraa mitään pahaa, vaan pelkkää hyvää, sillä äänestäminen on iloinen ja palkitseva suoritus, josta tulee hyvä mieli.

Äänestämällä voit muuttaa asioita edes vähän, äänestämättä jättämisellä et lainkaan. Äänestäminen on edelleen ylivoimaisesti tehokkain tapa vaikuttaa siihen, kuka yhteisiä asioitamme hoitaa.

P.S.

Urho Kekkonen (1900–1986) muistetaan vahvana presidenttinä, joka johti Suomen ulko- ja myös sisäpolitiikkaa itsevaltiaan tavoin ("saatanan tunarit") neljännesvuosisadan ajan. Sittemmin presidentin valtaoikeuksia on kavennettu ja hyvä niin. Enää presidentti ei puutu sisäpolitiikkaan ja ulkopolitiikkaakin hän johtaa yhdessä valtioneuvoston eli hallituksen kanssa. Presidentti on myös arvojohtaja, mikä edellyttää tosin sitä, että hänellä on arvovaltaa eli auktoriteettia. Kyseinen ominaisuus ei tule viran mukana, vaan presidentin on hankittava se itse sanoillaan ja teoillaan.