Raidallinen kissa kehrää ja puskee kättä vasten. Otso kaipaa kovasti silityksiä ja hellyyttä. Kolli elää nykyään mukavaa elämää Karoliina Ahtovuo-Kuusiston kotona, johon se pelastettiin vuosia sitten isosta kissapopulaatiosta.
Kissapopulaatioksi kutsutaan joukkoa kissoja, jotka lisääntyvät keskenään hallitsemattomasti ja usein myös sisäsiittoisesti.
– Otsokin on varmasti ehtinyt tulla isäksi monta kertaa, Ahtovuo-Kuusisto Meri-Lapin Eläinsuojeluyhdistyksestä toteaa.
Kissapopulaatio saa usein alkunsa leikkaamattomista, valvomatta ulkona liikkuvista lemmikkikissoista.
– Kissa ei elä metsässä, ja populaatioita syntyykin yleensä asutusten yhteyteen. Yleensä populaatioilla on joku nimellinen omistaja tai ainakin joku kissoja ruokkii, Ahtovuo-Kuusisto kertoo.
– Kissat houkuttelevat paikalle muita kissoja ja sitten ne lisääntyvät. Monillakaan kissapopulaatioiden omistajista ei ole itsellä alunperin ollut paljon kissoja, mutta pikkuhiljaa homma on karannut käsistä, kertoo eläinsuojelutyössä niin ikään mukana oleva Mervi Järvinen.
Kissa ei tee pesää
Eläinsuojeluyhdistys poistaa populaatioita vuosittain. Esimerkiksi vuosi sitten yhdistys otti kiinni noin 70 kissan populaation, joka oli kasvanut kokoa noin kymmenen vuoden aikana. Populaatio oli alkanut kasvaa, kun pihapiiriin oli saapunut vieras naaraskissa, jota asukas oli säälistä alkanut ruokkia.
Kissa tarvitsee jonkinlaista suojaa, koska se ei luonnonvaraisista eläimistä poiketen osaa tehdä itselleen pesää. Niinpä populaatiokissoillakin on aina joku suojapaikka: joko ne pääsevät sisälle tai ne etsivät suojaa vaikkapa talojen alta.
– Yleensä kissapopulaatioiden omistajat ovat eläinrakkaita ihmisiä. Ei sellainen ihminen, joka ei pidä eläimistä, ala niitä ruokkia, Ahtovuo-Kuusisto pohtii.
Haittaa ympäristölle
Valtoimenaan lisääntyvät kissat aiheuttavat ympäristölle monenlaista haittaa. Leikkaamattomat kissat merkkailevat reviiriään virtsalla, jolloin ympäristö alkaa haista. Kissat ulostavat pehmeään paikkaan ja ne saattavat hyvinkin käyttää hiekkalaatikkonaan naapurin kasvimaata.
Kissat myös metsästävät kaiken, ja saaliiksi kelpaavat niin jäniksen poikaset, jyrsijät kuin linnut.
– Linnut palaavat kyllä pihapiiriin sen jälkeen, kun populaatiota ei ole.
Vaikka kissalaumat myös metsästävät syötävää, eivät lemmikeiksi tarkoitetut eläimet pelkällä saaliilla elä. Kissat tarvitsevat myös ihmisen tarjoamaa ruokaa. 70 kissan ruokkimiseen menee jo paljon ruokaa ja rahaa.
Kipeä paikka
Kissapopulaatioiden hävittäminen lähtee joko populaation omistajan pyynnöstä tai naapureiden aloitteesta. Joskus populaatioiden hävittämiseen tarvitaan viranomaisen kehotusta.
Joissain tapauksissa populaation omistaja saa takaisin muutaman kissan, leikattuina tosin, ettei ”vahinkoa” pääsisi uudelleen tapahtumaan.
Joskus populaation hävittäminen on omistajille kipeä paikka.
Omistaja saattaa ajatella, että koska kissat ovat hänen omaisuuttaan, ei niihin saa kajota. Ei, vaikka ne aiheuttaisivat ongelmia ympäristölle.
Usein populaation omistaja on kuitenkin hyvillään saamastaan avusta.
Aikaa vievää puuhaa
Kissojen loukuttaminen on töisevää ja aikaa vievää puuhaa.
– On paljon omistajan omasta aktiivisuudesta kiinni, kuinka nopeasti kissat saadaan loukutettua. 70 kissan populaation loukuttamiseen aikaa meni noin kaksi viikkoa, sillä omistaja oli erittäin aktiivisesti työssä mukana.
Mitä loukutetuille kissoille sitten tapahtuu? Eläinlääkäri tutkii eläimet ja erittäin huonokuntoiset lopetetaan. Elinkelpoiset yksilöt leikataan ja niille etsitään kodit.
Ahtovuo-Kuusiston ja Järvisen kokemusten mukaan populaatiokissoistakin voi saada hyviä lemmikkejä. Ne saattavat ensin olla arkoja, mutta totuttuaan uuteen ympäristöön ja omistajaan, niistä voi kehittyä mukavia kavereita.
Ilmoittaa voi anonyymisti
Suuret kissapopulaatiot seutukunnassamme tuppaavat kehittyä syrjäisemmille asuinalueille, pienempiin kuntiin. Kaupungeissa kissojen aiheuttamista häiriöistä ilmoitetaan ehkä herkemmin kuin maalla, eivätkä populaatiot – ja ongelmat – ehdi kasvaa niin suuriksi.
Ahtovuo-Kuusisto ja Järvinen kertovat, että kissapopulaatioista voi ilmoittaa anonyymisti esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykselle.
– Meillä on vaitiolovelvollisuus. Emme myöskään tuomitse ketään. Se on toimintamme johtoajatus, Ahtovuo-Kuusisto tähdentää.
Meri-Lapissa valvontaeläinlääkärinä toimii Elli Hemminki. Hänen työtään ovat eläinsuojelu- ja eläintautilain mukaiset viranomaistehtävät. Lisäksi hän tekee elintarvikevalvontaa elintarvikelaitoksessa ja alkutuotantotiloilla.
Valvontaeläinlääkäriä ei alueellamme ollut pariin vuoteen.
– Jos alueella ei ole valvontaeläinlääkäriä, jäävät tehtävät kunnan praktikkoeläinlääkäreiden hoidettavaksi. Tämä lisää praktikoiden jo ennestään suurta työmäärää. Lisäksi eläinsuojeluasioissa voi tulla eteen tilanne, että praktikkoeläinlääkärit joutuvat valvomaan omia asiakkaitaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että valvontaa suorittaa eläinlääkäri, joka on esteetön valvomaan tarkastuskohteita. Vaikka Meri-Lapin alueella ei ole pariin vuoteen ollutkaan valvontaeläinlääkäriä, eivät tehtävät ole olleet hoitamatta, vaan kunnan praktikkoeläinlääkärit ovat hoitaneet tehtävät praktiikan ohessa, kertoo Hemminki.
Hemmingin mukaan maantieteellisesti Meri-Lappi on valvonta-alueena suhteellisen pieni ja välimatkat eivät ole pitkiä. Alueella on suhteellisen paljon maataloutta, joten lemmikkieläinten pitopaikkojen lisäksi Hemminki tekee tarkastuksia paljon myös tuotantoeläintiloille.
– Työtä on paljon tehtävänä, mutta asiat yritetään tehdä kiireellisyysjärjestyksen mukaan. Työssäni saan tukea ja apua alueen praktikoilta ja he myös auttavat asioiden priorisoinnissa. Eläinsuojelutarkastuskäynnit tehdään parityönä praktikoiden kanssa työturvallisuuden ja oikeusturvan vuoksi, Hemminki kertoo.
Valvontaeläinlääkäri saa eläinsuojeluilmoituksia suoraan yksityishenkilöiltä, mutta myös poliisin ilmoituksen sekä eläinsuojeluyhdistyksen kautta.
Kaikki ilmoitukset käydään läpi ja niiden perusteella tehdään arvio, onko eläinsuojelutarkastukselle tarvetta ja jos on, kuinka kiireellinen asia on kyseessä. Eläinsuojelulain mukaan toimivaltaisia paikallisviranomaisia eläinsuojeluasioissa ovat kunnaneläinlääkärin lisäksi myös poliisi sekä kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija.
– Alueellamme toimii hyvin yhteistyö poliisin kanssa. Poliisilta voi tarvittaessa pyytää virka-apua, jotta tarkastus saadaan suoritettua. Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys tarjoaa apuaan lain sallimissa rajoissa esimerkiksi kissapopulaatiotapauksissa. Heidän apunsa on näissä tilanteissa hyvin tärkeää ja nopeuttaa viranomaistoimintaa, Hemminki kertoo.