Kolumni

Yksin mat­kus­ta­mi­nen on parasta mitä tiedän, vaikka se pe­lot­taa

Saara Huru
Saara Huru
Kuva: Pekka Aho

Sosiaalinen akkuni kuluu herkästi loppuun, joten tunnen usein tarvitsevani aikaa yksin, mielellään tuhansien kilometrien päässä kaikista tuntemistani ihmisistä. Yksin matkustaminen on parasta mitä olen kokenut. On ihanaa tehdä asioita täysin oman mielen mukaan kuuntelematta jonkun kitinää siitä kuinka hän ei halua syödä tänään pitsaa ja voida päättää olla hetken joku aivan toinen, joku siisti ja häpeilemätön eikä tavallinen kalpea suomalainen tallustaja.

En koskaan ole tuntenut oloani niin vapaaksi ja kykeneväksi kuin seisoessani yksin Euroopan mantereen läntisimmällä rannalla tuijottamassa edessä avautuvaa valtamerta. Paikassa jonne minä aivan itse olin tieni löytänyt tuhansien kilometrien päästä kotoa. Sinne minä halusin, ja siellä olin onnellisempi kuin koskaan vain seisoessani rantakalliolla ja syöden repussa litistynyttä croissanttia. Tunsin eläväni. Se oli ja on unelmani, ja siksi minä haluan ja uskallan lähteä yksin.

"Jos yksin lähteminen mietityttää tai jos sinulla ei ole kaveria reissulle, niin rohkaisen sinua lähtemään itseksesi."

Äitini on aina varsin kauhuissaan yksin matkustamisestani. Olisin minäkin, jos olisin hän. Yksin reissaaminen nuorena naisena pelottaa, mutta jos se tekee minut onnellisemmaksi kuin mikään muu niin miten voin olla tekemättä sitä? On kuitenkin joitain asioita jotka tuovat yksin matkustaessa hieman turvaa ja jotka pidän aina mielessä reissuillani. En esimerkiksi kerro koskaan olevani yksin. Minulla on valmis kertomus siitä kuka viereisessä kaupassa on käymässä tai kenet minun on määrä tavata muutaman minuutin kuluttua.

Ja mitä tulee siihen miten yksin pärjää, löytää paikkoihin tai osaa käyttää pankkiautomaattia, minulla on vahva luotto että kyllä maailmassa pärjää. Yleisesti ottaen ihmiset ovat hyväntahtoisia, sillä voin kysyä ohikulkijalta tietä. Voin myös googlettaa helposti kysymyksiä, kuten "voiko hanavettä juoda". Paikkoihin on opasteet. Ihmiset selviävät, kyllä minäkin selviän. En tunne maailmalla olevani varsinaisesti hukassa tai kaukana kotoa, sillä olen äitini lisäksi myös tämän maailman lapsi.

Jos yksin lähteminen mietityttää tai jos sinulla ei ole kaveria reissulle, niin rohkaisen sinua lähtemään itseksesi. Käytä maalaisjärkeä, mututuntumaa ja Google Mapsia, ja mene ja tee mitä ikinä haluat. Ole itsesi paras kaveri ja pidä hänestä huolta.

Kirjoittaja istuu julkaisuhetkellä saarella Atlantin valtamerellä.