Suomi on valmis Natoon. Vai onko sittenkään?
Muodollisesti kyllä. Presidentti Sauli Niinistö vahvisti Suomen Nato-jäsenyyttä koskevat lait torstaina. Eduskunta oli jo maaliskuun alussa hyväksynyt jäsenyyden murskaluvuin 184–7.
Nato-maista 28 on jo Suomen jäsenyyden hyväksynyt. Lopuista Turkki ja Unkari ovat luvanneet ratifioinnin lähiaikoina.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan viime vuoden helmikuussa käänsi pikavauhtia suomalaisten Nato-kelkan suunnan. Yksituumaisuus on jatkunut lähes rikkumattomana, kun Venäjä on tuhonnut brutaalisti Ukrainaa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei juuri ole noussut eduskuntavaalien teemaksi.
Nato-keskustelu on juuttunut puuttuviin ratifiointeihin ja Ruotsin kanssa käsi kädessä kulkemiseen kuin kapeatelainen moottorikelkka umpiseen.
Suomen kannalta Natossa tärkeintä on sen ennaltaehkäisevä turva. Se perustuu puolustusliiton viidenteen artiklaan, turvatakuisiin eli niin sanottuun muskettisoturilausekkeeseen. Hyökkäys mihin tahansa Nato-maahan velvoittaa muita auttamaan.
Tämän uskottavuuden takaavat pitkälti ydinaseet ja Yhdysvaltojen asemahti. Jokaisella Nato-maalla on silti oma roolinsa yhteisessä puolustuksessa.
Samalla kun viides artikla tuo turvaa, se tuo velvoitteita. Niistä puhuminen on jäänyt Suomessa häveliäästi taka-alalle.
Vaalien alla käytävälle keskustelulle olisi ollut polttoainetta. Tässä esimerkkejä.
Mitä Nato-jäsenyys Suomelle merkitsee? Millainen Nato-maa Suomesta tulee? Miten Suomi suhtautuu ydinaseisiin ja vieraisiin joukkoihin maaperällämme?
Haluammeko tänne Naton pysyviä rakenteita ja jos, niin mitä? Kuinka paljon Suomen puolustusta koskevia ratkaisuja tehdään jatkossa Suomen eduskunnassa, kuinka paljon Naton päämajassa ja sotilaallisissa esikunnissa?
Minkä Naton operaatioesikunnan alle Suomen olisi viisainta päästä? Mistä päättävät sotilaat, mistä poliitikot? Mikä on presidentin, hallituksen ja eduskunnan työnjako ja toimivaltarajat? Kuka päättää mistäkin ja edustaa missäkin? Paljonko Suomi käyttää rahaa puolustukseensa jatkossa? Kuinka paljon olemme valmiit uhraamaan esimerkiksi Baltian maiden puolustamiseksi?
Nostetaan esiin kysymyksistä yksi. Nato-maat ovat Euroopassa järjestäytyneet kolmen komentokeskuksen alle. Napolista Italiasta vedetään Etelä-Euroopan puolustusta. Hollannin Brunssumissa on keskisen Euroopan komentokeskus. Pohjois-Atlantin asioita johdetaan Yhdysvalloista Norfolkista.
Minkä alle Suomi haluaa ja mihin se päätyy? Mitä siitä seuraa puolustuksellemme?
Puolustusliitto määritti viime kesän Madridin kokouksessaan Venäjän ykkösuhkakseen. Miten uhkaan varaudutaan?
Tulevan täysjäsenen Suomen rooli on tässä pohdinnassa iso. Naton maaraja Venäjän kanssa tuplaantuu Suomen jäsenyyden myötä.