Muistisairaus on yksilöllisesti etenevä neurologinen sairaus. Toimintakyky voi säilyä hyvänä melko pitkään, mutta sairauden edetessä tuen tarve ja läheisten rooli siinä kasvaa merkittävästi.
Muistisairaiden palveluihin kohdistuu heikennyksiä. Kotihoidon saatavuus on THL:n mukaan vähentynyt ja muistisairauden loppuvaiheessa elintärkeää palvelua eli ympärivuorokautista hoivaa vähennetään.
Hyvinvointialueen palvelut ja järjestöjen tuki toteutuvat rinnakkain. Tiivis yhteistyö varmistaa muistisairaan ja hänen läheisensä hyvää, sujuvaa arkea.
Muistiyhdistysten toiminta on merkittävä osa muistisairaan palvelupolkua alueilla. Muistiluotsikeskukset tarjoavat ammattilaisten ohjausta ja neuvontaa matalalla kynnyksellä. Moni ottaa yhteyttä jo kun muisti ja arjen sujuminen huolettaa. Yhdessä arvioidaan, onko syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Neuvontaa ja tukea tarvitaan diagnoosin jälkeen sairauden kanssa elämiseen, arjen tilanteisiin ja muutoksiin.
Muistisairaus koskettaa aina läheisiä, ja myös heidän psykososiaalinen tukemisensa on tärkeää. Muistisairaalla on oikeus paitsi saada tukea myös tehdä mielekkäitä asioita arjessa – osallistua ja olla aktiivinen kansalainen.
Muistiluotsikeskukset järjestävät sairastuneille ja läheisille avointa ja monipuolista vertaisryhmätoimintaa. Omien voimavarojen tukeminen ja yksinäisyyden vähentäminen on luonteva tehtävä kansalaisjärjestöille. Ryhmätoiminnalla voidaan tukea erityisesti kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä, joita muistisairaus heikentää.
Muistiluotsikeskuksissa toteutui 143 000 kohtaamista 2023. Muistisairaan tukena toimii yli tuhannen vapaaehtoisen joukko. Toiminta tarvitsee ammattilaisten organisointia, koulutusta ja ohjausta. Järjestöt ovat hyvinvointialueille tärkeitä kumppaneita myös palvelujen kehittämisessä ja kansalaistiedon välittäjinä.
Muistiluotsikeskusten toiminta rahoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön sote-järjestöille myöntämillä valtionavustuksilla. Sitä leikataan lähivuosina kolmanneksella. Raju ja nopea muutos kohdistunee myös muistisairaiden kanssa tehtävään työhön jo 2025.
Kun toimintaa joudutaan supistamaan, lisäpaine kohdistuu julkisiin palveluihin ja osa ihmisistä uhkaa jäädä ilman tukea. Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta säästöjä ei pidä kohdistaa eniten apua ja tukea tarvitseviin. Ennaltaehkäisevästä työstä ja varhaisesta tuesta säästäminen tuottaa helposti kustannuksia kalliimmissa palveluissa.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on perustunut julkisen sektorin, yksityisten toimijoiden ja järjestöjen yhteistyöhön. Hyvää mallia ei kannata romuttaa.