Onnettomuudet: Rat­ti­juop­po ajoi stop-mer­kin takaa auton eteen Tor­nios­sa

Lapin Kansan kalakilpailu: Suuria ahvenia ja hurjia har­juk­sia

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Yh­tei­söl­li­syys on voi­ma­va­ra

Pandemia on ollut harrastajateatterille haastavaa aikaa. Hetken näytti siltä, ettei mikään koskaan palaa ennalleen. Kun tilanne viimein normalisoitui, niin Lapin ylioppilasteatteri (Lyt) otti suurimman riskin koskaan.

Päätimme tehdä Broadway-musikaalin, jonka luvat maksavat enemmän kuin koko vuoden muut näytelmät yhteensä ja joka on suurempi kuin mikään, mitä talossamme on koskaan aiemmin tehty. Tällaisen harrastusprojektin tekeminen on kuumottavaa. Miksi me tätä tehdään?

Ensi-ilta tuli 27. tammikuuta, jolloin tapahtui käsittämätön ihme. Pimeä metsä oli valmis. Teatterimme oli nähnyt vaivaa sitä hetkeä varten. Vielä edellisiltana ohjelmoitiin viimeisiä valotilanteita. Paria päivää aikaisemmin lavastajat lopettivat työnsä vasta aamuyön pimeimpinä tunteina. Kaikki oli annettu, että musikaali saisi ensi-illan. Ja se tapahtui.

Silloin tajusin jotain. Teimme asian, mitä moni ei pääse tekemään koko elämänsä aikana. En puhu suuresta teatteriproduktiosta, vaan siitä, että muodostimme toisistaan välittävän yhteisön. Yhteenkuuluvuuden tunne oli käsin kosketeltavissa. Me lyttiläiset, joukko ihmisiä erilaisista taustoista, olimme työskennelleet kohti yhteistä tavoitetta. Olimme työskennelleet kohti suuruudenhullua teatteriproduktiota, jota ei olisi ilman jokaisen panosta. Se yhteisöllisyyden määrä, mikä siitä syntyi, oli huumaavaa.

Suomessa on vakava ongelma. Ihmiset kokevat yksinäisyyttä, syrjäytyvät ja putoavat yhteiskunnan kelkasta. Uskon vakaasti, että moni kaipaa yhteisöllisyyden ja merkityksen tunnetta. Kokemus siitä, että kuuluu osaksi joukkoa ja tekee heidän kanssaan jotain itseään suurempaa, tuntuu hyvältä ja tärkeältä sekä pehmeältä ja mukavalta.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla osa tätä yhdistystä. Minusta on hienoa nähdä, että ylioppilasteatteri ei ole ainoa yhteisö Rovaniemellä. Haluaisin nähdä, että tulevaisuudessa me kaikki ymmärtäisimme yhä paremmin sen, millainen merkitys yhteisellä tekemisellä ja yhteisöllisyydellä on tähän kaupunkiin.

Me Lytillä olemme kaikki harrastajia. Kukaan meistä ei saa tästä rahaa, mutta haluamme tehdä tätä yhdessä toistemme kanssa.

Kirjoittaja on Lapin ylioppilasteatterin puheenjohtaja.