suomen nato-jäsenyys: Ruotsi joutuu va­ro­maan sa­no­jaan Turk­ki-so­pi­muk­sen vuoksi – Odo­tet­tu yh­teis­ym­mär­rys­asia­kir­ja he­rät­tää myös Suo­mes­sa vai­kei­ta ky­sy­myk­siä

Ruokahuolto: Suomen vil­ja­va­ras­tot hu­pe­ni­vat his­to­rial­li­sen vä­häi­sik­si

Kolumni

Yhdessä kohti hy­vin­voin­ti­aluet­ta

-
Kolumni

'Kun vauva syntyy perheeseen, hän syntyy suhteisiin ja alkaa elää osana tuota suhteiden verkostoa.   Lapsi tarvitsee ympärilleen ihmisiä, joista muodostuu yhteisö. Vauvan tärkein yhteisö on perhe. Vauvan luomuverkosto koostuu yhdestä tai useammasta vanhemmasta ja heidän läheisistään.

Vauvan suhteesta vanhempiinsa käytetään nimitystä kiintymyssuhde. Kiintymyssuhde on niin tärkeä, että sen ajatellaan toimivan pohjana myös lapsen myöhemmille suhteille. Se, miten vanhempi luo kiintymyssuhteen vauvansa kanssa, riippuu hyvin pitkälti siitä, millaisissa kiintymyssuhteissa hän on omassa elämässään kasvanut ja minkälaisia muita vuorovaikutussuhteita hänelle on rakentunut.

Kiintymyssuhde kuten muutkin ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, mutta lapsen ollessa kyseessä vastuu suhteen luomisesta on aina aikuisella. Vanhempi ei useinkaan selviä tästä tehtävästä yksin, vaan hän tarvitsee monenlaista tukea.

Nyky-yhteiskunta on enenevässä määrin yksilökeskeinen ja mediassa puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä. Mikäli huomiomme vain lasten ja nuorten oireilun, näemme jäävuoren huipun.  Meidän tulisi kiinnittää huomiota rakenteisiin, jotka parhaimmillaan tukevat monipuolisesti lapsen kehitystä ja pahimmillaan jättävät yksilön ja perheen selviytymään yksin.

Lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä voidaan vahvistaa ja tukea vain kiinnittämällä huomio niihin asioihin, joista hyvinvointi ensisijaisesti syntyy.  Se syntyy mm. vuorovaikutussuhteista, vanhempien henkilökohtaisesta terveydestä, jaksamisesta, turvaverkoista, työllisyydestä, työajoista, taloudellisesta tilanteesta.  Näillä on iso merkitys koko perheen hyvinvoinnille.

Lapsen elinpiirin laajetessa hänelle rakentuu uusia suhteita päivähoidossa toisiin lapsiin ja hoitajiin, ja peruskoulussa tämä kehitys jatkuu. Kuinka rakennamme näissä olemassa olevissa olosuhteissa lapsuuden elämänkaarelle yhteisöllisyyden, joka tukee yksilön hyvinvointia. Oli sitten kyse lapsesta itsestään tai hänen elinpiiriinsä kuuluvasta arjen aikuisesta, kenenkään ei pitäisi jäädä yksin huolineen. On tärkeää löytää ympärilleen toisia, joiden kanssa pulmia voidaan ratkoa yhdessä.

Yksin jääminen ja tekeminen uuvuttaa kenet tahansa, niin lapsen, vanhemman kuin ammattilaisen.

Mitä mieltä sinä olet tästä aiheesta? Laita meille sähköpostia osoitteeseen sirkku.maikkula@lpshp.fi

Kiintymyssuhde kuten muutkin ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, mutta lapsen ollessa kyseessä vastuu suhteen luomisesta on aina aikuisella.