Ounasjoen Itäpuolentielle valmistui kevyen liikenteen väylä tänä kesänä. Alueen asukkaat voivat nyt turvallisesti taittaa työmatkaa tai nauttia vapaa-ajan lenkkeilystä.
Pyörätie ei kuitenkaan poista kaikkia liikkumisen ongelmia. Vuodenaikojen vaihtelut luovat omat haasteensa liikkumiselle. Muitakin kulkuvälineitä kuin polkupyörää ja jalkoja yhä tarvitaan.
Tänä syksynä monet alueen lapsista jäivät pois koulukuljetuksen piiristä koska koulumatka alittaa viiden kilometrin rajan. Toisilla enemmän, toisilla vain rimaa hipoen.
Pyöräkeleillä koulumatka taittuu kyllä joutuisasti, kävellen lähes viisi kilometriä suuntaansa onkin jo toinen juttu. Hyötyliikunta ja liikunta ylipäätään ovat tärkeä osa päivittäisiä rutiineja niin lapsilla kuin aikuisillakin, mutta sen pitää olla mielekästä.
Vesisade, talvipakkanen tai auraamattomat tiet haastavat mieltä ja motivaatiota. Koululiikunnassakin oppilailla on pakkasrajat ja vesisateella urheillaan salissa.
Koulukuljetuksen ulkopuolelle jääneilläkin lapsilla tulee olla tarvittaessa oikeus päästä kouluun muullakin kuin kävellen tai pyöräillen.
Kustantaisin ilomielin lasteni koulumatkat tarvittaessa julkisilla, mutta Ounasjoen Itäpuolentiellä ne eivät liikennöi. Asumme väärässä paikassa, meitä ei ole tarpeeksi on perusteltu.
Maksamme kuitenkin samaa kunnallisveroa kuin kaikki muutkin, odotamme siis vastineeksi yhtäläisiä palveluja, tasavertaisuutta kuntalaisina.
Onneksi koulubussin liikennöitsijä ottaa maksua vastaan kyytiin myös kuljetuksen piiristä pois pudonneita lapsia. Tätä mahdollisuutta on joiltain tahoilta yritetty myös evätä, onneksi siinä onnistumatta. Muuten meillä ei olisi mitään.
Tällä hetkellä maksamme lastemme kyydistä tuplahinnan julkisiin taksoihin verrattuna. Monilapsisissa perheissä kustannukset kertaantuvat ja nousevat kohtuuttoman korkeiksi.
En moiti tästä yrittäjää, pikemminkin kiitän edes tästä mahdollisuudesta. Kaupungilta sen sijaan odottaisin jonkinlaista vastaantuloa jotta olisimme kuntalaisina tasa-arvoisessa asemassa julkisen liikenteen käyttäjien kanssa.
Yksi esiin noussut ratkaisu olisi Waltti-lipun hyväksyminen maksuvälineenä myös koulukuljetusbusseissa. Tämä voisi jopa koskea kaikkia koululaisia, myös toisen asteen opiskelijoita nimenomaan alueilla joissa paikallisliikennettä ei ole.
Olisi enemmän kuin järkevää hyödyntää laajemmin jo olemassa olevaa bussiliikennettä siellä, minne uutta ei voida luoda.
Olisiko tämänkaltaiset ratkaisut juuri niitä ruohonjuuritason tekoja tässä ajassa, kun myös huoli ilmaston tilasta on yhteinen?
Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta alkaa lastensa kuljettajiksi, mutta autokyytiä kuitenkin tarvitaan etenkin talvikautena.
Tähän jokapäiväiseen arjen ongelmaan toivoisin valitsemiemme valtuutettujen tarttuvan ja ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin jotta koulumatka omakustanteisesti kulkeville koululaisille olisi kohtuuhintaista ja noudattaisi kaupungin julkisen liikenteen hinnoittelua.