Suomen hedelmällisyysluku on noin 1,3 lasta/aikuinen nainen. Tämä tarkoittaa, että jokainen ikäluokka on noin kolmanneksen edellistä pienempi. Ilmeinen ongelma ja suoranainen kriisi ei ole herättänyt mediaa, eikä poliitikkoja läheskään asian vakavuuden vaatimalla tavalla varsinkaan, kun tätä verrataan niin kutsuttuun ilmastokriisiin.
Meille on jauhettu ilmastokriisistä – hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä – jo pari vuosikymmentä. Ilmastonmuutos on monimutkaisen ja usein teoreettisten syy-seuraussuhteiden verkosto, samoin sen seuraukset. Tämä tarkoittaa, että ongelmaa ja sen seurauksia on vaikeata mitata.
Sen sijaan syntyvyyskriisin eteneminen ja seuraukset ovat osoitettavissa käytännössä suoraan matemaattisesti.
Ilmastonmuutos, jopa ilmastoalarmistien tavoin ymmärrettynä, on täysin globaali ilmiö. Tästä seuraa, että Suomen toimien vaikutus on olematon, vaikka hyväksyttäisiin sellaisenaan kaikki asiaa koskevat teoriat.
Sen sijaan syntyvyyskriisi, vaikka onkin yleislänsimainen, on sikäli kotimainen, että meidän toimemme vaikuttavat suoraan Suomessa. Ne eivät ole riippuvaisia ulkomaiden politiikasta.
Edellä kerrotusta huolimatta suuret poliitikot ja mediat pitävät itsestään selvänä, että käytämme kansantalouden tasolla vuosittain miljardeja siihen, että Suomi yrittää vaikuttaa maailmanlaajuiseen ilmastoon.
Mutta kun joku ehdottaa, että meidän tulisi yrittää käyttää resursseja lapsiluvun lisäämiseen, samat poliitikot ja mediat epäilevät, onko toimilla tarpeeksi tehoa! Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Unkari on onnistunut kasvattamaan perheiden kokoa.
Suomessa ollaan valmiita käyttämään satumaisen paljon rahaa ja voimavaroja maapallon ilmaston muokkaamiseen, mutta epäillään, josko rahalla voidaan saada lapsilukua nousemaan jopa niin, että ei kannata edes yrittää.
Elämme niin hullua aikaa, että edes Veikko Huovinen ei olisi tällaista keksinyt.