Jumiskonjoki on ollut tunnettu runsaista jokihelmisimpukka- eli raakkukannoista jo satoja vuosia. Julius Krohnin kirjoitusten pohjalta 1894 julkaistu klassikkoteos ”Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus” esittelee joella olevia, helmenkalastajien tekemiä puujumalankuvia. Ne kertovat sen ajan ihmisten uskonnollisista menoista, mutta myös joen rikkaasta raakkukannasta.
1954 valmistunut Jumiskon voimalaitos tuhosi vesistön raakkukantaa, mutta vielä 1990-luvulla siellä kulkiessani raakkuja löytyi jokeen laskevasta Vierusjoesta ja muista lukuisista pienistä puroista ja lähteistä.
Keväällä 2021 Jumiskon voimalaitoksen peruskunnostuksen yhteydessä vuosikymmeniä kuivillaan olleeseen jokeen laskettiin valtavat vesimassat välittämättä lainkaan joessa vielä sinnittelevistä raakuista. Samalla tuhoutuivat lintujen ja nisäkkäiden pesät huolimatta luonnonsuojelulain edellyttämästä pesintärauhasta.
Vaasan hallinto-oikeus (HaO) katsoi, ettei valituksessamme ole yksilöity lähteitä, joiden luonnontila olisi vaarantunut. Väittämä ilmentää oikeuden tietämättömyyttä alueen luonnosta. Lisäksi Lapin maakunnassa sijaitsevien vesiluontotyyppien luonnontilaa ei vesilaissa suojella samassa määrin kuin muualla Suomessa.
Lakipykälä asettaa Lapin asukkaat eriarvoiseen asemaan ja on siten ristiriidassa myös perustuslain kanssa. Miksi Lapin kansanedustajat hyväksyivät tämän?
Kesällä 2021 paljastui Isojärven vesivoiman käyttöoikeutta koskeva PVO-Vesivoima Oy:n ja osakaskunnan välinen salainen sopimus, jonka lainvoimaisuutta Lapin ely-keskus ei ole selvittänyt. HaO katsoi, ettei asia kuulu sen toimivaltaan. Sopimuksen seurauksena raakun elinolot edelleen heikkenivät.
Jumiskonjoen tapahtumat kesällä 2021 ilmentävät viranomaisten välinpitämätöntä suhtautumista raakkujen suojelua koskeviin säädöksiin ja alueen huonoa historian ja luonnon tuntemusta. PVO-Vesivoima Oy:lta olisi tullut vaatia uutta vesitalouslupaa, jossa joen raakkukanta olisi selvitetty.